Oletko hereillä Maggie? Olen kaivannut sinua, kerro minulle jotain.Taisit herätä miehesi kuorsaukseen. Hän haisee kapakalta, mutta se on ehkä murheistasi pienin?
Maggie ja Kurt. Ohimennen Kurtin vaimo Ulla ja edellisetkin suhteet, lapsiakin, Sofie ja muutama unohtunut. Ja sitten, pari laivanvarustajaa, bisnesmiehiä, joihin liittyy eräs alus: Scandinavian Star. Se on haverihistoriaa, faktaa. Tuolla risteilyaluksella sattui tulipalo, useitakin, huhtikuussa 1990. 159 kuollutta, joiden joukossa syyllinen tuhopolttaja. Tai ei sittenkään, sittemmin kaiken takana häämötti vakuutuspetos.
Nämä kummallisesti ilmassa leijailevat irtokappaleet hämmästyttävät ensi alkuun kysymään, mikä tämä on, ja myös, pitääkö tätä jatkaa että selviäisi mistä on kyse. Piti ilman muuta. Tanskalaisen runoilijan ja kirjailijan Asta Olivia Nordenhofin Löysää rahaa on kirkas helmi. Ja mikä parasta, se on helminauhan ensimmäinen. Tässä on nimittäin kyse projektista Scandinavian Star-nimisestä projektista, 7-osainen, joista tämä on ensimmäinen. Lukijana on vain toivottava, että kirjailijan vankkumaton varmuus tulevasta pitää. Vaikutelman erityisestä varmuudesta antaa se, että kirjailija ilmoittaa jo ensimmäisen osan jälkeen näitä seuraavan kuusi, ei enempää eikä vähempää.
Ihailen suuresti kirjailijaa, joka yhä paksunevien tiiliskiviromaanien aikana raapaisee näkyviin väläyksiä sieltä täältä, kertoo ne kuin lyhyinä novelleina, ja kuitenkin niistä väläyksistä rakentuu hiljalleen johdonmukainen, lumoavasti kerrottu ihmisten polku, ei sittenkään mistään irrallaan, vaan tiukasti ajassaan kiinni, kuten me kaikki, kaikkein individualistisimmatkin olemme. Ehkä siinä näkyy runoilijuus, pelkistämisen taito ja taika, joka tuottaa laiskemmallekin lukijalle virkistäviä oivalluksia; sirpaleista rakentuu kuva. Vain 145 sivusta huolimatta kuvaan ja sen maailmaan sukeltaa syvälle.
Maggien ja Kurtin elämän sirpaleita kokoaa kertoja, joka välillä puhuttelee heitä, välillä meitä, lukijoita. Ajassa poukkoillaan Kurtin ja Maggien lapsuudessa, nuoruudessa, rakkaudessa sattumanvaraisesti, muistinvaraisesti. Rikkonaisia ihmisiä nämä Tanskan Nyborgissa asustavat ovat, siksi heidän rakkaustarinansa on täynnä tulehtuneita haavoja, vaikenemista ja ohi katsomista. Seksuaalinen vetovoima leiskuu, mutta ei se tuo onnea. Maggie on nainen joka ei tunne sanaa raiskaus, se on kertojan sana.
Sinä olet pitelemätön, sinä olet niin pitelemätön, Kurt toisteli. Jos Maggie jossain sielunsa sopukassa ymmärsikin, että he olivat rakentamassa hänestä myyttiä, joka ei voisi käydä toteen, hän ei halunnut myöntää sitä.
Lukijana aloin ymmärtää ja pitää tästä hauraasta parista, näistä rikkonaisista ihmisistä, tuntea lämpöä heidän tunteissa lepattavasta liekistään. Maggiestä, jonka ainutkertainen tapa nähdä maailma on häkellyttävin kielikuvin kerrottu. Miehessä oli jotain epätodellista, aivan kuin hän olisi työntynyt täysikasvuisena mullasta ja ryhtynyt saman tien touhuamaan, säntäillyt tärkeine asiakirjoineen aulaan ja taas ulos.
Pariskunta on onneton tavalla, joka ei ole kovin omaperäistä, siinä on puhumattomuutta, väärinymmärrystä, väkivaltaa, epävarmuutta, mutta kaikki heidän epävarmuutensa on näkyvillä. Onko se intohimoa vai mitä, rakkauttako, siitä eivät saa selvää Kurt eikä Maggie sittenkään kun se on jo myöhäistä. Ylistetty rakkaus, vaikken edes tiedä mitä se on.
Pidin myös paljon kertojasta, joka Maggien ja Kurtin läheisyydestä ponnistelee etäämmäs nähdäkseen ympäröivän maailman, rahanansainnan kovat keinot, joita ihmisiä opetetaan turhaan kunnioittamaan. Sitä hän alkaa setviä kuivakkaasti, kuin selvitystehtävän saaneena, vaikka
Mykkyys, tyhmyyden pelko, alkaa vaivata heti, kun on kyse talousasioista.
Samalla kertoja paljastaa lahjomattomasti, ettei kyse ole ydinfysiikasta. Vaan vakuutuspetoksesta siis. Ja lopulta, kuinka kylmäävää voi olla yrittäjyys, se jonka siunauksellisuutta meille toistetaan vallitsevassa poliittisessa jargonissa päivästä toiseen. Raha kasaantuu ja toisaalta tyhjenee toisten taskuista, kuten Maggien ja Kurtin, joiden repaleisessa nuoruudessa itsensä myyminen löytyy hetkellisenä ratkaisuna umpikujaan, molemmille. Eikä Kurt ole myöhemminkään niin ovela raha-asioissaan kuin ko laivanvarustajat.
Jonkun ja jonkin on kuoltava, jotta muut voivat voittaa. Siitä aatteessa on kysymys. Kun kasaat yhtäälle, teet loven toisaalle. Kapitalismi on joukkomurha.
Raadollinen päätelmä on tässä tapauksessa looginen. Löysää rahaa oli tänä vuonna ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Tällä purjehduksella olen mukana, vaikka lopussa häämöttääkin tulipalo Scandinavian starilla. Viimeisellä sivulla reitti on jo näkyvillä. En ole varma, mistä sain vinkin tästä hyvin omaäänisestä romaanista, epäilen
Mummoa matkalla.
Asta Olivia Nordenhof: Löysää rahaa
Penge på lommen (Scandinavian Star del 1.), 2020, suomentaneet Aino Ahonen ja Vappu Vähälummukka
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2021, 145 s
