Max
ja Katriina Paul ovat Helsingin Töölössä asuva pariskunta, jonka
kaksi aikuista tytärtä ovat jo omilla teillään. Max on
sosiologian professori Helsingin yliopistossa, nuoruudessaan
60-luvulla 'seksi'professorinakin julkisuudessa tunnetuksi tullut,
seksielämän tutkimustensa kautta. Nehän olivatkin yksi 60-luvun
vapauden ilmentymiä. Katriina on HUS:in organisaatiossa
hallintopuolella esimiesasemassa toimiva määrätietoinen ja
määräileva nainen. Pariskunnan avioliitto on kestänyt
vuosikymmeniä, molemmilla on omat uransa, eikä toisen
ominaisuuksissa ole enää mitään kovin kiehtovaa, tai ainakaan
yllättävää. Ainakaan vaimon näkökulmasta, mies näyttää
sittenkin armeliaammalta vaimon suuntaan. Pariskunnan vanhempi tytär
Helen on opettaja ja perheenäiti ja nuorempi Eva aloittelee
taideopintoja Lontoossa.
Tämä
asetelma näyttää ensin aika kliseiseltä ja tuo mieleen joitakin
TV-sarjoja, esimerkiksi ruotsalaisen Molanderin perheen. Perhedraama
kasvaa kuitenkin TV-kulisseista eläväksi henkilöidensä kautta ja
siitä tulee uskottava kuva vanhemman ja nuoremman sukupolven
pohdiskeluista, suhteista ja valinnoista; vauraan helsinkiläisen
perheen nykyajasta.
Kuusikymmenvuotissyntymäpäiväänsä
lähestyvä Max on jo kauan kirjoittanut tutkielmaa sata vuotta
sitten vaikuttaneesta sosiologista Edvard Westermarckista, eräästä
avioliittotutkimuksen pioneereista. Kustantaja alkaa patistaa häntä
saamaan sen julkaisukuntoon. Avuksi tulee Maxin entinen oppilas,
nuori, nätti ja määrätietoinen Laura, joka tekee hänestä
merkkipäivähaastattelun lehteen. Kun sitten vaimo häipyy
Filippiineille valmistelemaan paikallisten sairaanhoitajien
värväämistä Suomen sairaanhoitajatilannetta avittamaan, suhteet
alkavat lämmetä ennalta arvattavaan suuntaan. Nuorempi sukupolvi on
entistä kansainvälisempi ja Eva-tytär on jo Lontoossa läheisissä
suhteissa taideopettajansa kanssa, joka nauttii naisten miehen
maineesta ja täyttää ympäristönsä odotuksia.
Kukin
perheen jäsenistä tulee valaistuksi toistensa kautta vuorollaan.
Vastakkain ovat käytännöllinen vaimo, joka alitajuisesti tuntuu
päättäneen avioerosta ja omaisuuden jaosta ennen kuin on
ensimmäistä repliikkiään asiasta lausunut, ja tutkijamies, joka
vasta yrittää selvitä hämmennyksestään nuoren naisen ihailun
sädekehässä, eikä ole mitään mistään päättänyt.
Taiteilijatytär on suhteittensa alkutaipaleella, löytämässä omaa
tietään taidegurun houkuttelevassa mutta riskaabelissa sylissä.
Toinen tytär on nuorena perheenäitinä arkensa pyörityksessä eikä
halua toistaa äitinsä koskaan täyttymättömien tavoitteiden
mallia. Kuusikymmenvuotias valmistelee merkkipäivähaastattelua
varten listaa uransa saavutuksista, mutta toteaa samalla, että ne
hetket, jotka jättävät elämäämme suurimman jäljen ovat usein
niitä, joista emme koskaan puhu, koska ne olivat epäonnistumisia:
avioeroja, lapsia joihin olemme menettäneet yhteyden, piinallisia
väärinkäsityksiä.
Monenlaisia
teemoja maailmanmenosta on upotettu tähän salonkikomediaan ja
toisaalta perhedraamaan: vanheneminen, rakkaus, avioliitto,
sukupolvien suhteet, globalisaatio ja kapitalismin kritiikki, taide.
Maxin äidin kautta vielä vanhusten hoito ja vielä miesten
ystävyyskin: Helen järjestää työtoverin orastavalle romanssille
mahdollisuuden mutta siitä kehkeytyykin suunnitelman vastaisesti
kahden miehen ystävyyssuhde.
Kirja
on sujuvasti kirjoitettu, pohdiskeluihin sisältyy aimo annos
filosofisia elämänviisauksia. Osa henkilöhahmoista pulpahtaa
esiin äkillisesti eivätkä kovin paljon syvene, jolloin tulee
mieleen että tämä olisi voinut olla novellikokoelmakin, mutta
perhekuviolla tarinat sitten punoutuvat romaaniksi. Tunnelma on niin
suomenruotsalainen kun vielä lopuksi vietetään häitä aurinkoisen
alkukesän valossa. Ja kyllähän tästä ihan kelpo TV-sarjakin
tulisi; minisarja vaihtelevin päähenkilöin eri osissa. Filmiryhmän
kamera kävisi Helsingin Töölössä, Käpylässä ja Kaivopuiston
suunnassa, Pohjanmaalla, Tukholman risteilyllä, Lontoossa ja Manilan
periferiassa kortteliravintolan inkiväärikanaa kuvaamassa.
Lukenut ja tykännyt myös Suketus.
Lukenut ja tykännyt myös Suketus.
Philip Teir: Vinterkriget. En äktenskapsroman
Schildts & Söderströms 2013, 327 s
Päällys Sanna Mander
Minustakin tämä oli hyvä. Olisi voinut olla jotenkin pönöttävä ja epäuskottava, mutta minä kyllä uskoin kaiken ja nautin kirjan lukemisesta alusta loppuun. Minisarja TV:ssä olisi tosiaan aika mainio!
VastaaPoistaSinulta taisin kirjan bongatakin, olin jo unohtanut. Juu mukaansatempaavaa luettavaa oli, olin vähän yllättynyt nuoren miehen perusteellisesta eläytymisestä eri ikäisten ja sukupuolisten henkilöidensä nahkoihin. Sitähän se kirjailijuus on.
VastaaPoistaTämä on pakko lukea. Avioliittoromaanit kiinnostavat aina ja kirjassa kuulostaa olevan hyviä teemoja. Kiehtova nimi ja kansi.
VastaaPoistaTämä on ihan mukava lukuromaani, peilaa luontevasti monia ajan ilmiöitä. Ja avioliitto, joo, aina yhtä mielenkiintoinen aihe!
VastaaPoista