tiistai 27. kesäkuuta 2017

Ian McEwan: Pähkinänkuori



'Uskon syntymänjälkeiseen elämään'  toteaa Ian McEwanin Pähkinänkuoren päähenkilö, Johnin ja Trudyn syntymätön lapsi. Syntymätön päähenkilö on raikas ja - tietenkin - ennakkoluuloton tapaus, varsinainen pikkufilosofi. Hän on monesta asiasta kiinnostunut ja utelias, mutta myös huolissaan. Isä John ja äiti Trudy ovat nimittäin ainakin väliaikaisesti eronneet, koska äiti tarvitsee 'tilaa' itselleen. Myös syntymätöntä vaivaa pikkuhiljaa tilanpuute.

Johnin jättämän tilan talossa - ja Trudyssä - on kuitenkin vallannut hänen veljensä Claude, priapismista (sivistyssanavalikoimani kasvoi lukiessa) kärsivä roistomainen tyyppi, jonka ähellykset kuuluvat ja tuntuvat syntymättömän pääkoppaa vasten. Kaiken lisäksi tuo rakennusurakoitsija on 'riffimies' joka toistelee tylsyyksiä ja lopettaa mietteensä: Mutta. Eli hän on syntymättömän inhon kohde, sillä onhan lapsi solidaarinen vanhemmilleen niin kauan kuin se on mahdollista. Isä John Cairncross on sitä paitsi runoilija, köyhä mutta kaunopuheinen. Suurin huolenaihe on kuitenkin Trudyn ja Clauden pirullinen suunnitelma, jolla raivata John kuvioista ja järjestellä hänen kotinsa, vanha rappeutunut arvotalo Lontoossa osaksi pariskunnan varallisuutta. Asetelma viittaa Shakespearen Hamletiin, asia jota en olisi noteerannut mutta siitä valistetaan kansiliepeessä.

Petosta siis punotaan parhaaseen dekkarityyliin, mutta näkökulma on, hmm, etäännytetty kohtuun, mistä syntyy erityinen tunnelma: ollaan kuin samettisen verhon takana eikä kaikki edes kuulu kovin selvästi. Mitä nyt, ihmettelee syntymätön kerran jos toisenkin kuplassaan. Syntymätön - en kutsu häntä sikiöksi sillä hän on jo kovin pitkällä tiedostamisen tasossa - pohdiskelee maailmanmenoa, josta hän saa esimakua Trudyn kuuntelemien radion podcastien kautta Täytyy sanoa että pohdiskelu on jo aika akateemistakin verrattuna niihin virikkeisiin mitä äiti ja älykääpiö pystyvät tarjoamaan. (Viimeksimainittuihin kuuluvat priapistisen seksin lisäksi laatuviinit; Pinot noiria syntymätönkin on oppinut arvostamaan.) Syntymättömyys antaa hyviä mahdollisuuksia funtsia ihmiskunnan tulevaisuutta, ollako pessimistinen vai optimistinen kaikkien uhkien äärellä?

Sormeilen ahdistuneena napanuoraani. Se saa käydä stressihelmistä. Hetkinen, ajattelen. Mitä vikaa on lapsellisuudessa, minullahan lapsuus on vielä edessä? Olen kuullut riittävästi näitä puheita osatakseni jo esittää vastaväitteitä. Pessimismi on liian helppo, jopa herkullinen keino, intellektuellien tunnusmerkki kaikkialla. Se vapauttaa ajattelevat luokat ratkaisujen etsimisestä.

Äidin toiminta panee syntymättömän pohdiskelemaan moraalia. Hänestä vaikuttaa että rikoksentekijä voi sittenkin kokea ja tuntea toimintansa toisin kuin miltä se ulospäin näyttäytyy, voi omaksua itselleen toisen identiteetin. Ajankohtainen ja moderni vaihtoehtoinen totuus, siinäpä oiva ratkaisu. Valheista tulee hänen totuutensa. Syntymätön kuulee myös itseensä liittyvistä suunnitelmista ja joutuu miettimään tulevaa suhtautumistaan niihin. Mahdollinen yhteiskunnallinen pudotuskaan - kuvaukset 13. kerroksesta sijaisperheessä toi kyllä mieleen lontoolaiset tornitalot ja niiden pintamateriaalit - ei oikeuta kostoa, päättelee pikkufilosofi, sillä kosto repii sivistyksen saumat auki.

Sekä Trudyn ja Clauden vehkeilemä petos että syntymättömän tie kohti synnytyskanavaa kulkevat kohti vääjäämätöntä lopputulemaa. Matkalla intohimot purskahtelevat, hyvyys ja pahuus kamppailevat, ja syntymätön yrittää säilyttää tärkeimpänsä, rakkauden elämään. Välillä se on koetuksella ja napanuora itsemurhan välineenä houkuttaa. Jossain kohdin syntymättömän filosofis-yhteiskunnalliset mietteet saattoivat muuttua paasaukseksi, mutta enimmäkseen ajatusleikki toimi hyvin ja hajamieliset fundeeraukset palautuivat sujuvasti konkretiaan, kun menimme suihkuun.

Pähkinänkuori on  hulvaton ja liikuttava romaani, tiheätunnelmainen seikkailu, joka on kirjoitettu nautinnollisen rennolla otteella. Romaani on suomennettu aivan loistavasti. Ja mitä se Shakespearen Hamlet sanoikaan

Jumaliste, vaikka minut suljettaisiin pähkinänkuoreen, minä pitäisin itseäni äärettömän valtakunnan kuninkaana, ellen näkisi pahoja unia - Shakespeare, Hamlet

Ian McEwan: Pähkinänkuori
Nutshell, 2016, suomentanut Juhani Lindholm
Otava 2017, 200 s

6 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa mainiolta kirjalta. Olin kuulut tuosta asetelmasta, mutta nyt tästä kirjoituksestasi ymmärrän, miten se toimii.

    Sitaatti on mieleeni. Juuri tuota haluan itsekin korostaa. Joskus raivostuttaa, kun narisevista nihilisteistä puhutaan neroina.

    "Menimme suihkuun..." Hauska!

    Tästä tuli myös mieleeni, miten paljon vauva kokeekaan vatsanpeitteiden läpi, tunnistaa tuttujen äänet ja paljon soitetun musiikin. Meidän nuorin lapsenlapsi Liina 8 kk on vanhempiensa mukaan tunnistanut minut heti synnyttyään, minä kun kailotan kovaa ja puhun paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin varaamassa ja saan kirjastosta englanninkielisenä. Ai niin, sinä kehut käännöstä, ja Juhani Lindholm on hyvä kääntäjä. Pitäiskö lainata myös suomennos? - No, nyt kävin tässä välissä lainaamassa senkin, englanninkielisessä olen sijalla 1. (kunhan siirtävät Kotkasta tänne) ja suomennoksessa sijalla 2. Kyllä maalla kelpaa, ei ole varausjonoja. :)

      Poista
    2. Oletpa onneksi taas hyväkuntoisena liikenteessä, kun olet noinkin paljon jo ehtinyt, hyvä! Olin oikein yllättynyt Pähkinänkuoresta, kun olin taas turhaan lukkiutunut siihen ajatukseen, että kirjailija ei ole 'minun' tyyppiseni - mikä on ihan turha lokerointi, sekin. Ja aika paljon on kai oltu sitäkin mieltä, että tämä ei ole hänen parastaan tai tyyppistään tms. Nautin tästä tosi paljon, teemoista, asetelmasta, kielestä, huumorista.

      Todella, tuo vauvan vatsanpeitteen läpi kokema on mielenkiintoinen ja kutkuttava salaisuus, McEwan on heittäytynyt siihen täysillä.

      Sinulla on nyt sitten hyvä mahdollisuus verrata englanninkielistä alkuteosta ja käännöstä. Minulla on päässä semmoinen pieni epäilys, että onkohan se alkuteos huonompi, kun tämä suomennos on niin huippuhyvä. Mutta ei kai se niin voi olla :)

      Poista
    3. Joskus se on niinkin! Jos lukisi alkuun pari lukua alkukielellä ja jatkaisi suomeksi niin huomaisi. Omalla kielellä kokee kuitenkin tekstin syvimmin.

      Poista
    4. Lukemani perusteella voin kaikin voimin olla samaa mieltä kuin kirjoituksesi lopussa, Leena, sanotaan (uskon sinua)
      lainaus:
      Pähkinänkuori on hulvaton ja liikuttava romaani, tiheätunnelmainen seikkailu, joka on kirjoitettu nautinnollisen rennolla otteella. Romaani on suomennettu aivan loistavasti. Ja mitä se Shakespearen Hamlet sanoikaan...

      (kiitos myös Hamletista, Shakespeare osaa kirjoittaa uhkeaa kieltä)
      Lainaus:
      "Jumaliste, vaikka minut suljettaisiin pähkinänkuoreen, minä pitäisin itseäni äärettömän valtakunnan kuninkaana, ellen näkisi pahoja unia - Shakespeare, Hamlet "

      Mac Ewan'n on keksinyt hyvän keinon tuoda tärkeitä asioita esiin sikiön kautta. Mikäs on parempi sanantuoja kuin syntymätön lapsi, joka ei ole vielä tahriintunut maailman ristiriitaisuuksiin! Asiat tulee puhtaalta pöydältä!. ��

      Poista
    5. Juu todellakin, tuore näkökulma antaa mahdollisuuksia monenlaiseen pohdintaan ja kirjailija onnistuukin käymään läpi asioita,joita tapahtuu ihan limakalvon tuntumassa ja toisaalta ilmastonmuutoksen kaltaisia kokonaisuuksia :) Syntymätön lapsi teki kyllä semmoisen vaikutuksen, että olisin toivonut tapaavani hänet vielä syntymisen jälkeenkin:))

      Poista