Pohjoismaiden ensimmäisen naisimaamin tarina. Oikeastaan 'Naisimaamin kamppailu' on alkuperäisen ranskankielisen nimen tarkennusosa - La femme est l'avenir de l'islam. Le combat d'une imame - mutta ilmeisesti kamppailua on pidetty tulenarassa keskusteluilmapiirissämme turhan provosoivana.
Suomalaisen äidin ja syyrialaisen isän tanskalainen tytär Sherin Khankan, nyt 44-vuotias neljän lapsen äiti ja kansalaisaktivisti, on ollut esillä lähiaikoina julkaistuaan kirjan omasta tiestään Kööpenhaminaan perustamansa moskeijan imaamina. Hänen syyrialainen isänsä on ei-uskonnollinen ja äitinsä luterilainen. Hänen oma puolisonsa on pakistanilainen muslimi. Imaamiksi ryhtyminen on näköjään johtanut avioeroon. Tätä ei kirjassa mainita, mutta asia selvisi taustoja googlatessani.
Eri uskonnoista tulevien vanhempien harmoninen yhteiselo on selkeästi ollut se tienviitta, joka on avannut Khankanille näkymän sopuisaan yhteiseloon, jossa kiinnitetään vastakohtien ja eroavuuksien sijaan huomiota keskinäiseen arvostukseen ja vuoropuheluun. Vaikuttaa siltä, että myös isän ei-uskonnollisuudella, suvaitsevaisuudella ja kaiken keskustelun edistämisellä on ollut ratkaiseva vaikutus, vaikka tuloksena olikin sitten tyttären päätyminen uskonnolliseen elämänkatsomukseen.
Ennen kaikkea Khankan on feministi, kuten jo kirjan nimestä näkyy, ja hänen pääteemansa on nostaa nainen tasa-arvoiseen asemaan paitsi yhteiskunnassa myös omassa uskonnossaan. Luulisi sen nykyisessä jyrkentyneessä ilmapiirissä merkitsevän taistelua tuulimyllyjä vastaan, mutta Khankan on optimisti, hyvin määrätietoinen ja itseluottamusta uhkuva. Eikä turhaan, onhan hän saanut paljon aikaan. Hänen Mariam-moskeijansa on suunnattu naisille. Niissä myös vihitään eri uskontokuntiin kuuluvia. Se että Koraani kieltäisi näin tekemästä on - kuten moni muukin Koraanin nimissä esitetty kielto - Khankanin mukaan pelkkä myytti. Hän on perustanut myös useita naisia auttavia järjestöjä, joista tärkein, Exitcirkeln auttaa naisia irti perheväkivallasta. Asiakkaista suurempi osa on nykyään tanskalaisia ei-muslimeja. Hänellä ja hänen moskeijassaan työskentelevillä naisilla on yliopistollinen koulutustausta, ja Khankan itse on kouluttautunut myös kognitiiviseksi terapeutiksi, sillä imaamin työ ei ole ainostaan uskonnollista opetusta ja hartauden harjoitusta vaan myös sielunhoidollista auttamista.
Khankanin löytämä islamin suuntaus on liberaali ja suvaitsevainen suufilaisuus. Allahin uskonto ei voi johtaa muiden vihaamiseen ja ulkopuolelle sulkemiseen. Jumala tunnustaa juutalaisuuden ja kristinuskon islaminuskon perustaksi. Nuo uskonnot, jota ovat syntyneet ennen islamia, eivät ole minkäänlainen uhka muslimeille. Päinvastoin: islamhan on jatkoa niille. Hän painottaa uskonnon sopeutumista ajan ja yhteiskunnan muutoksiin ja samaa myös Koraanin tulkinnoissa, on asetuttava ajan kontekstiin. Koraani on profeettamme kautta ilmoitettu totuus - meidän tulkintamme sen sijaan ovat suhteellisia, väliaikaisia ja erehtyväisiä.
Todellakin monessa kohdassa voi huomata, että islamin miesten vuosisataisesta johtajuudesta on seurannut yhä tiukempi patriarkaalinen rakenne ja naisten syrjintä, heidän karkotuksensa eteisiin ja kellareihin, piiloon miesten katseilta - että nämä pystyisivät keskittymään rukouksiinsa. Viime vuosina konservatiivisuus on entisestään voimistunut saudiarabialaisen wahhabilaisuuden ulkoistenkin muotojen vahvistuessa ja radikaaliliikkeiden saatua somen kautta helppoa näkyvyyttä. Ja sitä samaa vauhdittavat tietenkin äärioikeiston populistiset liikkeet toiselta suunnalta.
Khankan vakuuttaa, että islamin maltillinen enemmistö on edelleen sen perusta, se ei hyväksy terrorismia eikä myöskään suostu kantamaan syyllisyyttä rikollisten teoista. Sen sijaan hän kutsuu muslimeja keskusteluun islamista, kannustaa vuoropuhelua uskontojen välillä - ja löytää kaikelle tälle perusteluja myös Koraanista. Naisten nousu näkyville islamin moskeijoissa on hänestä myös tehokas vastaisku islamofobialle.Tasa-arvon myötä rasistit ja islamin vastustajat menettävät yhden lempiargumenteistaan.
Kirjassa on mielenkiintoisia näkökulmia, muutama oma luulo ja väärä käsitys tuli oikaistua. Esimerkiksi se, että naisimaamit ei ole uusi ilmiö, Kiinassa on ollut naisten moskeijoita jo 1820-luvulla. Sherin Khankan on peloton ja hänen työnsä tärkeää, onhan kyse yhdestä maailmanuskonnosta, jossa naisen asema joka tapauksessa nykyään on huonompi kuin muissa uskonnoissa. Uskontojen välinen sota on sitä paitsi uskonnottoman pahin painajainen, kategoria 5!
Siitä huolimatta, uskonnottomalle Koraanin - tai Raamatun - eri jakeiden analysointi ja niistä pääteltävät 'totuudet' on vaan niin turhauttavaa. Khankan toteaa tanskalaista pilapiirrosskandaalia setviessään siihen suuntaan, ettei ylimalkaan pidä pilakuvista. Pilakuvat ovatkin usein härskejä ja huonoja, mutta silti minulle tulee taas mieleen että miksi uskonnollisuus olisi jotenkin pyhempää kuin jokin muu elämänkatsomus? Onko uskonnoilla omistusoikeus korkeaan moraaliin, etiikkaan ja rakkauteen? Ei ole.
16.9. poistin viimeisen kappaleen. Se vaikutti turhan jyrkältä puheelta uskonnollisesta ajattelusta, varsinkin kun tässä kirjoitan naisesta, joka pyrkii dialogiin, rakentamaan siltoja ja lieventämään vihamielisyyttä uskontojen välillä. Se on hieno tavoite.
Sherin Khankan: Nainen on islamin tulevaisuus. Minun tarinani
La femme est l'avenir de l'islam. Le combat d'une imame,2017, suomentanut Taina Helkamo
Kustantamo S&S, 2018, 286 s
Tämä kirja pomppasi kirjastossa vastaan ja kun huomasin sinun kirjoittaneen tästä niin tulin lukemaan sillä ajatuksella, että josko tekstisi vahvistaisi, kannattaako lukea. Kirja vaikuttaisi olevan kyllä mielenkiintoinen, mutta huomaan, että sinulle se ei ollut kuitenkaan mikään täysosuma. Ehkä aloitan sitä ja katson, miltä vaikuttaa.
VastaaPoistaMielenkiintoinen se on ilman muuta, ja sisälsi minulle paljon uutta tietoa islamista. Khankanin työ uskonnollisen yhteisönsä sisällä avaa sitä maailmaa kiinnostavasti. Kuitenkin kuten tuossa lopussa kirjoitan, elämänkatsomukselliset asiat ovat niin kaukana omistani, että siitä tuli pieni rasitusmomentti. Ihailtava nainen kuitenkin, rohkea ja humaani.
Poista