Åsa Larsson: Sudentaival

Osa 2 Åsa Larssonin Rebecka Martinsson -sarjasta, josta ensimmäinen, Aurinkomyrsky tempaisi maailmaansa sekä jännityksensä että monipuolisen yhteiskunta- ja ihmiskuvauksen ansiosta. Samaa vakuuttavaa jälkeä tarjoaa myös Sudentaival. Se ehkä hieman häiritsee, että Sudentaival muistuttaa aika paljon edeltäjäänsä. Edelleen liikutaan Kiirunassa, edelleen kirkon ja seurakunnan piiristä löytyy yllättävän paljon mätää ja Rebeckalla on edelleen vaikeaa ihmissuhteissaan, nyt varsinkin sen jälkeen, kun hän joutui Aurinkomyrskyn tapahtumien lopputaistoissa tappamaan. Itsepuolustuksesta oli kyse, mutta kamppailu elämästä ja kuolemasta jätti jälkensä ja siitä traumasta hän yrittää nyt selvitä takaisin toimintakykyiseksi. Rebecka jää Sudentaipaleessa enemmän varjoon, kun kiirunalaiset poliisit Anna-Maria Mella ja Sven-Erik Stålnacke ja muu paikallinen yhteisö nousevat etualalle.

Olisi ollut viihtyisää jäädä pidemmäksikin aikaa tukholmalaisen asianajotoimiston kesäjuhliin Lidön kartanolle: ruskettuneita purjehdusporukoita drinkkeineen, runsas buffet-tarjoilu, kevyttä flirttailua shampanjan poreilussa, naisia hihattomissa pellavamekoissaan, miehiä kalliine aurinkolaseineen. Vähän tuli mieleen tvssä taannoin esitetty Aika on meidän -sarja, jossa myös katettiin pöytiä paremman väen bileitä varten jossain Tukholman saaristossa.

Larsson taitaa kuviot sekä siellä että Kiirunassa, jonne päädytään. Tällä kertaa Rebecka seuraa kollegaansa tähtäimessä uusien asiakkaiden hankinta ja pientä harjoittelua työhön paluuta ajatellen. Mutta eiköhän siellä kirkossa taas roiku hirressä ruumis! Se on Mildred, seurakunnan kiistanalainen naispappi, susien suojelija, metsästysseuran verivihollinen, feministi, suorapuheinen ja peloton nainen. Magdalena-verkosto on paikallisille naisille tarkoitettu tuki, jossa Mildred on kaikkien johtotähti. Hän on ollut puuhakas myös seurakunnan tilien tarkastuksessa. Hyvä veli -verkosto on tähän asti seudulla toiminut moitteettomasti. Mildred on asunut miehensä kanssa seurakunnan omistamassa talossa, mutta on enimmäkseen poissa ja mies hieman neuvottoman oloisena asemaansa alistunut. Joten tilanteessa näyttää olevan ylitarjontaa epäillyistä syyllisistä.

Poikkijärven kylän kapakka Last Stop Diner - nimi suoraan USAsta - kerää sekä paikallisia turisijoita että yöpyjiä muutamaan mökkiin. Se toimii tämän kertaisten tapahtumien päänäyttämönä.

Rinnan murhaselvittelyjen, mutkikkaiden parisuhteiden ja Rebeckan toipumisen kanssa kulkee erään suden vaellus. Keltajalka on naarassusi, joka kulkee lauman mukana mutta sille polulle on tulossa päätös. En tiedä, mitä symboliikkaa siitä olisi tässä revittävissä, mutta Larsson kuvaa sekä susia että koiria niin että jokaisen karvaturrinkin tunnelmiin eläytyy vaivattomasti. Koirien kohdalla tulkinnat osuvat, ovathan ne eläneet ihmisten keskellä ja kasvattamina vuosisatoja. Susien ilmeiden ja pyrkimysten kuvaus menee ehkä hieman, hmm metsään...

Rebecka Martinssonia rusikoidaan taas siihen malliin, että minä ainakin pysyisin jatkossa kaukana kiirunalaisen seurakunnan touhuista. Epäilen, että Rebeckan ja esimiehen Månsin suhde tästä lämpenee pikkuhiljaa. Sekin pieni romantiikan siemen on kivasti istutettu kuvioon, vaikka nyt on niin vaikeaa! 

Åsa Larsson: Sudentaival
Det blod som spillts, 2004, suomentanut Katriina Savolainen
Otava, 2006, 351 s