maanantai 20. huhtikuuta 2026

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä. Kertomuksia naisista ja miehistä

Kansi Paula Pohli

Heti ensimmäisistä sanoista ymmärtää, miksi kirjailijasta on tullut bestseller, ja tottelevaisesti lukija lähtee seuraamaan narusta taluttajaa. Claire Keeganilla on saman tapainen ote kuin Raymond Carverilla; aikaa ei novellissa tuhlata, mutta taianomaisesti hyvin arkisista ja tavanomaisista sanoista nousee kiinnostava näkymä, joka tarkentuu aikaan ja paikkaan, ottaa mukaan seikkailuun.

Keeganin nimi on parin viime vuoden aikana vilahdellut useamminkin näköpiirissä. Minulle kolmen novellin kokoelma Aivan viime hetkellä tarjosi vakuuttavan maistiaisen taitavasta kirjoittajasta. Nämä pienet asiat oli tarkoitus lukea, mutta sitten näin romaanista tehdyn hyvän elokuvan, aihe tuntui kypsyvän valmiiksi ja kirja jäi lukematta.

Internetistä on paljon iloa. Heinrich Böll-residenssi on todellakin ilmeisesti olemassa, koska saksalainen kirjailija asui Irlannin Achillin saarella vuosia. Nimetön kirjailija asettuu residenssiin novellissa Pitkä ja tuskallinen kuolema, nauttien jo etukäteen kirjoitusrauhasta kauniissa talossa ja sitä ympäröivässä puutarhassa. Nainen hekumoi tilanteellaan niin vastustamattomasti, että voi ymmärtää kaiken menevän pieleen, kun tuntematon mies soittaa ja pyytää saada tulla käymään Böll Housessa. Hän sanoo olevansa saksalaisen kirjallisuuden professori. 

Novelli ei kuvaa parisuhdetta, mutta naisen taakse jäänyt parisuhde kuitenkin palaa kummittelemaan uuden häiriön säröistä, häiritsemään samalla tavalla kuin röyhkeä vieras. Taakse vaikuttaa jääneen mies, jonka tunteisiin nainen ei usko. Tunnelma saarella on aurinkoinen, nainen poimii maisemasta suloisia yksityiskohtia. Naisen ensimmäinen kirjoituspäivä on kuitenkin pilalla. Hänen on tietenkin järjestettävä tarjottavaa omanarvontuntoiselle tunkeilijalle. Päivän päättyessä outo vieras on saanut kakkunsa ja kahvinsa, paljastanut vierailunsa luonteen eikä vierailu pääty sopuisasti. Mitä tekee kirjailija? Hänen aseensa on kirjoittaminen, joten se parhaiten nauraa, joka...

Kaksi muuta novellia, Aivan viime hetkellä ja Antarktis kuvaavat eri vaiheissa olevia parisuhteita, toinen avioliiton kynnyksellä olevaa paria, miehen näkökulmasta, toinen satunnaista seksisuhdetta, päähenkilönä seikkailua etsivä perheenäiti, joka lähtee jouluostoksille toiseen kaupunkiin. Molemmat kertomukset syvenevät ristiriitaisiksi, lähes vastakkaisiin suuntiin kehittyvine tarinoineen.

Aivan viime hetkellä kuvaa kohtaamista, jossa odotukset eivät täyty. Arkisen mielikuvitukseton mies ei tajua naisen romantiikan kaipuuta, vaikka nainen totisesti ponnistelee sen näyttämiseksi. Antarktiksessa mies tajuaa naisen toiveet sitäkin paremmin. Kauhistuttavan charmantti mies, juuri sellainen, jonka laisen perheenäiti haluaa salaisella retkellään kokea, kietoo naisen hunajaiseen verkkoonsa.

Miehistä ei piirry kovin sympaattista kuvaa näissä kertomuksessa, päin vastoin kuin romaanissa Nämä pienet asiat, jossa perheenisällä on sekä empatiaa että rohkeutta puuttua asioihin. Taitavasti jännitteillä ladattu on jokainen näistä kolmesta kertomuksesta. Kirja on ohut, mutta novellit ovat juuri oikean pituisia. Ne lukee lähes henkeä pidätellen. Aikamoista.

Claire Keegan: Aivan viime hetkellä. Kertomuksia naisista ja miehistä
Novellit ovat ilmestyneet vuosina, 1999, 2007 ja 2022. Suomentanut Kristiina Rikman
Tammi/WSOY, 2025, 109 s


7 kommenttia:

  1. Näistäkin kuten 'Nämä pienet asiat' ja 'Kasvatti' -pienoisromaaneista voisi tehdä elokuvan. Tiiviit tekstit ovat kuin valmiita käsikirjoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin lukiessa. Huolellisesti kuvattuja tiloja ja ympäristöjä, vetäviä dialogeja, hyvin elokuvallisia.

      Poista
  2. Postauksesi alkukappale hymyilyttää nasevuudellaan. Silti minulta taitaa jäädä tämä bestseller lukematta. Mutta ehkä hyvinkin tulen katsoneeksi jonkin kirjaan valitun novellin pohjalta tehdyn elokuivan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarvitsee joskus esim lyhyelle matkalle luettavaa, eikä halua kantaa painavaa kirjaa - tai lukea/kuunnella luurista - tämmöinen napakka mutta hyvin kirjoitettu pieni kirja on kiva laukussa.

      Poista
    2. Kiva kevyt matkaseuralainen on ajoittain tarpeen. Minulla vastaava kevyt kirjaihme oli vuosikausia Sony Reader, lukulaite, johon en tietokoneen vaihduttua enää saanut siirretyksi e-kirjoja. Paljon niitä ehdin lukea, kunnes oli pakko vaihtaa uuteen versioon, Kobo Readeriin. Se peijooni nielaisi uuden e-kirjan lennosta sisuksiinsa Internetin ansiosta. Sellaista ei vanhassa vehkeessä vielä ollut käytössä. Voisin uudella laitteella myös kuunnella äänikirjoja, mutta olkoot. Luen mieluummin.

      Poista
    3. Kobo kuulostaa kätevältä. En ole noita lisälaitteita hankkinut, kun puhelin tai läppäri kotona ovat riittäneet ja parin vuoden sisällä olen joutunut molemmat uusimaan. Minulla ilmeisesti sekoittuu syvempiä tunteita tuohon paperiseen kirjaan, joita en saa ruudulta. Hyvä kirja paperisena tuntuu ihan ystävältä kun sen sivuja saa käännellä, jotain fyysistä siinä... 😊

      Poista
  3. Oikea kirja on ylittämätön, kunhan sellaista ei joudu kanniskelemaan ainakaan monisatasivuisena. Äänikirjat eivät maistu minulle, mutta monille ne passaavat. Kukin valitkoon sen formaatin, johon on tykästynyt.

    VastaaPoista