Huumeiden kulttuurihistoria
Otava 2013, 237 s.
Historioitsijan
näkökulma huumeisiinkin tuo sitä perspektiiviä, mikä minkä
hyvänsä ilmiön tarkastelussa on hyväksi. Muuten olemme tiukasti
oman aikamme lapsia ja heijastelemme tämän
päivän asenteita.
Kuusikymmenluvun nuoren mieleen ei tule, että 1800-luvun alussa
suhtautuminen huumeisiin oli vapaampaa ja sääntely vähäisempää.
Hippikulttuuri ja tajunnan räjäyttävät psykedeeliset huumeet
olivat osa suurta mullistusta ja siis jotain ennen näkemäntötä.
Näin silloin haluttiin kertoa.
No no. Ei mitään uutta auringon alla. Huumeet tai huumaavat aineet ovat kulkeneet ihmiskunnan mukana aikojen alusta ja niihin on ollut vaihtelevia suhtautumistapoja. Hämeen-Anttila käy läpi tutkijan kiihkottomuudella, aine aineelta, eri puolilla maailmaa eri aikoina sekä lääkkeinä että viihteenä käytettyjä huumeita: oopiumi, hasis, morfiini, eetteri, ilokaasu, sienet, meskaliini, LSD.
Länsimaissa huumeet löydettiin 1800-luvun alussa, muualla maailmassa huumaaviin aineisiin oli tutustuttu aiemmin: intiaanit pureskelivat kokapensaan lehtiä, Aasiassa oli syöty, juotu ja poltettu oopiumia ja hasista, Kamtshatkassa oli kuivattu kärpässientä.
Kun oopiumi oli löytänyt tiensä länteen, sen saatavuus oli vapaata ja se oli huokeaa. Siitä tuli briteille tärkeä kauppa-artikkeli Kiinassa, joka koetti rajoittaa oopiumin leviämistä maahansa. Iso-Britannia kävi kaksi sotaa Kiinaa vastaan ja pakotti Kiinan pysymään avoimena huumekaupalle. Länsi taisteli vapaan kansainvälisen huumekaupan puolesta.
Oopiumia käytettiin myös lääkkeenä moneen vaivaan: 'Jos apteekin hyllyiltä poistettaisiin modernin lääketeollisuuden kemiallisesti valmistamat aineet, ne täytyisi täyttää oopiumijohdannaisilla'.
No no. Ei mitään uutta auringon alla. Huumeet tai huumaavat aineet ovat kulkeneet ihmiskunnan mukana aikojen alusta ja niihin on ollut vaihtelevia suhtautumistapoja. Hämeen-Anttila käy läpi tutkijan kiihkottomuudella, aine aineelta, eri puolilla maailmaa eri aikoina sekä lääkkeinä että viihteenä käytettyjä huumeita: oopiumi, hasis, morfiini, eetteri, ilokaasu, sienet, meskaliini, LSD.
Länsimaissa huumeet löydettiin 1800-luvun alussa, muualla maailmassa huumaaviin aineisiin oli tutustuttu aiemmin: intiaanit pureskelivat kokapensaan lehtiä, Aasiassa oli syöty, juotu ja poltettu oopiumia ja hasista, Kamtshatkassa oli kuivattu kärpässientä.
Kun oopiumi oli löytänyt tiensä länteen, sen saatavuus oli vapaata ja se oli huokeaa. Siitä tuli briteille tärkeä kauppa-artikkeli Kiinassa, joka koetti rajoittaa oopiumin leviämistä maahansa. Iso-Britannia kävi kaksi sotaa Kiinaa vastaan ja pakotti Kiinan pysymään avoimena huumekaupalle. Länsi taisteli vapaan kansainvälisen huumekaupan puolesta.
Oopiumia käytettiin myös lääkkeenä moneen vaivaan: 'Jos apteekin hyllyiltä poistettaisiin modernin lääketeollisuuden kemiallisesti valmistamat aineet, ne täytyisi täyttää oopiumijohdannaisilla'.
Aineiden
ohella Hämeen-Anttila kertoo eri aineiden kulttihenkilöistä,
pioneereista, tutkijoista ja heidän yksityiskohtaisista
kokeiluistaan, näyistään, kokemuksistaan.
Historian valossa näyttää siltä, että kielloilla ei ole koskaan saatu aikaan toivottua tulosta, oli sitten kyse huumeista tai alkoholista. Kieltolain aikaan alkoholin kulutus ei pienentynyt, ja kun sitä kaupattiin salaa, kaupattiin sitten väkevämpiä, jolla maksimoitiin hyöty. Samoin on käynyt huumekaupassa. Kriminalisointi on luonut huumerikollisuudesta kannattavan teollisuudenalan, jonka tuotteet ovat valvonnan ulkopuolella.
Historian valossa näyttää siltä, että kielloilla ei ole koskaan saatu aikaan toivottua tulosta, oli sitten kyse huumeista tai alkoholista. Kieltolain aikaan alkoholin kulutus ei pienentynyt, ja kun sitä kaupattiin salaa, kaupattiin sitten väkevämpiä, jolla maksimoitiin hyöty. Samoin on käynyt huumekaupassa. Kriminalisointi on luonut huumerikollisuudesta kannattavan teollisuudenalan, jonka tuotteet ovat valvonnan ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti