Pitää tässä vaiheessa tehdä pieni syrjähyppy kirjamaailmasta viinien maailmaan.
Kyllä luokkatoveritapaamiset ovat sivistäviä! Tänään tapasin entisiä luokkakavereita - vuoden -69 ylioppilaita - ja kuulin tarinoita elämästä. Tapaamistamme sulostutti ja kielenkantimia voiteli sekä kuohuviini että valkoviini. Kierrekorkkisen pullon avautuessa ystävämme, maailman meriä, Luoteisväylää ja vaikka missä purjehtinut ja Portugaliin asettautunut Riitta piti palopuheen luonnonkorkin puolesta. Asia, joka meille muille oli uutta. On nimittäin niin, että luonnonkorkkinen viinipullo on luonnonystävän valinta. Ikivanhat korkkitammimetsät antavat elinkeinon paikallisille asukkaille ja niissä elää monia harvinaisia eläinlajeja. Euroopassa näitä metsiä on lähinnä Portugalissa. Kierrekorkki ja erilaiset muoviset korvikkeet ovat valtaamassa alaa luonnonkorkilta ja vaikeuttamassa elinkeinoa. Jos korkkitammimetsät eivät enää tarjoa elinkeinoa paikallisille asukkaille, vaarana on että ne raivataan tontti- tai viljelymaiksi. Viinin ostaja voi vaikuttaa asiaan ja valita luonnonkorkkisen pullon.
Wikipediasta:
Korkkitammia viljellään laajalti Välimeren alueella korkkiteollisuutta varten, tärkeimpänä tuottajamaana on Portugali. Korkkia kerätään 10–12 vuoden välein samasta puusta. Korkinkeruu ei vahingoita puuta, vaan tilalle kasvaa uusi korkkikerros. Ensimmäinen korkinkeruu suoritetaan noin 25-vuotiaille puille. Työ tehdään ilman koneita. Korkkitammi elää 150–250 -vuotiaaksi. Sitä käytetään joskus myös koristekasvina.
Korkkitammimetsät ovat myös tärkeitä elinpaikkoja monille uhanalaisille eläimille, kuten espanjanilves ja iberiankeisarikotka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti