Juha Seppälä: Suomen Historia

 WSOY, 1998, 128 s

Timantin tiivis on Juha Seppälän lause tässäkin kirjassa, siksipä teos on mahtipontisesta nimestään huolimatta pikkuinen. Seppälä kirjoittaa uudelleen Suomen historiaa parodisesta näkökulmasta, faktoja leikkisästi muunnellen ja maustaen, nykyajan rekvisiittaa menneeseen sekoittaen. Elokuvassa Diktaattori Chaplin Hynkelinä heittää ilmaan maapalloa, samalla tavoin Seppälä leikkii Suomen sankareilla ja merkkimiehillä. Monen historian merkkimiehen maineteko kutistuu tässä karikatyyrissä puolen sivun ja muutaman lauseen mittaiseksi. Eikä siitä maineestakaan jää jäljelle mitään. Jalustalle nostetut miehet ratsuineen pannaan polvilleen housut kintuissa. Mojovimman potkun persuuksiin saa Mannerheim kertomuksessa Hovimarsalkka. Perässä tulee liuta muita suomalaisia vaikuttajia Hertta Kuusisesta Väinö Leskiseen, Olavi Virrasta merkittäviiin hevosiin luvussa Ruhtinaat käyvät jalan.

Ensimmäisessä kertomuksessa Matolampi Seppälä avaa historian kirjan omasta suvustaan ja käy läpi omaa sukuhistoriaansa 1700-luvun loppupuolelta ja paikantaa oman syntymämaisemansa Matolammen suolle.

Luvussa Keisarit ja kuninkaat marssii kirjava ja summittaisen oloinen joukko Eugen Schaumanista Isontalon Anttiin. Paavo Nurmi heitettiin Turkuun Jarrurinkadulle. Hän ei hymyillyt koskaan. Hän juoksi ympäri rataa mutta ei saanut itseään kiinni. Dada-kirjallisuudelle omistetaan yksi sivu joka on aiheensa mukaisesti sommiteltu dada-tyyliin, vapaita iskulauseita reklaamivaloista. Mukana on suomalaisen sisukkaan kansan kuvauksia, joista isoäiti esimerkkinä: hän repi laudat irti, kun isoisä oli pannut kahvipaketin lukon taakse ja tuli vieraita.

Edelliset luvut ovat kuin alkulämmittelyä Hovimarsalkalle, pidemmälle tarinoinnille, jossa päästään Mannerheimin kyytiin ja seurataan marsalkan taivalta ja uran kohokohtia Seppälän historian mukaan. Joka tarkoittaa, että marsalkka paraatissa hevosen selässä potee aamulla tarjotun munavellin seurauksena alkavan ripulin oireita, ja joutuu hillitsemään itsensä hikikarpalot otsalla helmeillen. Helpotuksen hetkellä meteli sekoittuu ulkoa kantautuviin tykinlaukauksiin.

Suolen toiminta ja muut alapääjutut vilisevät ylenpalttisesti. Veikkaan että Juha Seppälällä on ollut hyvin puritaaninen lapsuuden koti ja se vaatii asian jauhamista näin perusteellisesti, puuduttavasti. Sopivasti annosteltuna on virkistävääkin, kun patsashahmot vedetään ihmisten tasolle, mutta vittua ja pillua tuli tässä vastaan kyllästymiseen asti. Silti on myönnettävä, että Mannerheim-luvussa tuli myös sen verran monta pyrskähdyttävää kohtaa vastaan, että jouduin panemaan kirjan takaisin laukkuun junassa kun ympärillä oli sen verran toisenlainen tunnelma, itsehillintä oli repeämässä hervottomaan naurukohtaukseen.

Minä opin puhumaan aika myöhään. Ei sotilaan tarvitse puhua, riittää kun seisoo yrmyn ja arvoituksellisen näköisenä, se tulkitaan päättäväisyydeksi ja määrätietoisuudeksi. Ja kirjeessä Intiasta Vihtorille: Olen täällä Intian maassa, istun puussa ja odotan tiikeriä.---Muista B-vitamiini ja raa'at kananmunat, niillä myös seisoo paremmin. Täällä ei kannata paljon naisista haaveilla, kaikilla on aina helvetillinen röijy niskassa.

Tämä on merkillinen ja vähän muodoton kooste parempia ja huonompia vitsejä, provokaatioita ja totaalista kunnioituksen puutetta, mutta sananvalintoja ja tyylikästä lausetta en voi olla ihailematta. Enkä nauramatta aika monille alapääjutuillekaan. Uudempi tutkimus on osoittanut, että suomalaiset polveutuvat Euroopan Unionista.