Rakkolevän paluu

Terveisiä Turun saaristosta, Iniöstä, kylästä nimeltä Åselholm. Viime päivinä olen istuskellut lähintä varjoa etsien, märkä pyyhe harteilla ja läähättänyt kuin vanha koira. Tänä aamuna, ja jo eilen itse asiassa, lämpömittarin lukemat näyttivät jo ihan kohtuullisia 26-27 astetta edellisten 31-32 asteen jälkeen. Tästä virkistyneenä heräsin havainnoimaan ympäristöäni.

Tähän antoi aihetta muutama päivä sitten Hesarissa Itämerelle omistettu juttu. Siinä Suomenlahden itäosan asukkaat ja mökkiläiset kiittelivät meren tilaa. Eräs kalastaja jopa kertoi, ettei vesi ole ollut yhtä kirkasta sitten 60-luvun ja rakkolevä, puhtauden elävä mittari ja osoitin, oli palannut.  Samalla todettiin, että Saaristomeri on edelleen sinilevän vaivaama. Kartassa levälauttojen sijainnit oli merkitty mantereen ja Ahvenanmaan etelä- ja pohjoispuolelle. Tämä Iniön alue jää niiden väliin. Niinpä mekin olemme helteen ajan polskineet iloisesti kuin delfiinit Välimeren-lämpimässä mutta ihanan kirkkaassa vedessä. Olen ihaillut uusia rakkoleviä ja samalla lukenut leväpuurosta ihmetellen missä sitä on. Voiko olla ihanampaa kuin kuuma kesäpäivä ja puhdas merivesi, jonne voi pulahtaa kun joutsenperhe seuraa viereiseltä luodolta, kaksi valkoista ja neljä harmaata kaulaa pitkänä.

Tämä saaristomaisema on minulle samanlainen ikuinen kesämaisema kuin Tove Janssonille, tämän päivän syntymäpäiväsankarille, oli Pellinki. Täällä olen käynyt joka ikinen kesä 50-luvulta lähtien. Tänne tultiin 1950-luvulla höyrylaiva Wellamolla, joka lähti päivän mittaiselle purjehdukselle Aurajoelta.

s/s Wellamo Iniön Dalenin laiturissa, kuva Harro Koskisen kokoelmista

Maalle muutettiin moneksi viikoksi ja kymmenien pahvilaatikoiden kanssa. Takaisin tultiin elokuisena hämärtyvänä iltana, laivan alaosassa teurastamolle kuljetettavien vasikoiden mylviessä. Wellamo pysähtyi satamaansa ja samalla kallistui uhkaavasti, naiset ja lapset kiljuivat.

Äidinäitini Hilda rakennutti itselleen suvun kesämökin 1930-luvulla. Hän oli täältä päin

 lähtenyt Turkuun. Hilda oli topakka täti. 'Du lurar nog Alvar, men mej lurar du inte', hän kuulemma huuteli isännän perään kun tämä ei suostunut heti myymään mummoni haluamaa tontin paikkaa. Tänne hän sitten raahasi myös äidinisäni Emilin, vaikka tämä pelkäsi merta. 'Bloosaa, bloosaa, aina vain bloosaa', huokaili Eemeli veneessä, vaikka olikin turkulainen komisario. Paikalliset viinatrokarit pelkäsivät aikoinaan vuorostaan häntä. Isäntämies Alvar oli myöhemmin saaren kunkku, kuin hauki vedessä, oli sitten vieraana Urho Kekkonen, jonka kalastusoppaana hän näillä vesillä toimi tai tukholmalaisia rouvia, joita eksyi kesävieraaksi huviloille.

Vielä 60-luvulla saarella oli useampi maatila, lehmiä, sonneja, vasikoita, kanoja, lampaita ja hevosia. Meidän mökkimme sijaitsee kylässä, ei rannalla kuten uudemmat mökit. Aamulla saatoimme mökin ikkunasta katsoa suoraan pitkään turpaan, hevosen, joka uteliaana silmäili aamiaispöytäämme. Saaren kaikki parikymmentä hevosta laidunsivat vastapäisessä saaressa, komeana laumana rantaniityllä illan hämärtyessä, kuin villihevoset. Sonneja taas laitettiin kesäksi asumattomille saarille, jossa ne sitten villiintyivät kesän aikana. Uintiretkillä sai sitten pelätä villejä sonneja, punkkeja ja kyykäärmeitä.

Ajat muuttuivat, tilat tyhjenivät, lapset muuttivat Ruotsiin tai laivoille töihin. Tilalle tuli uusia kesä-asukkaita, mutta luodot ovat ennallaan ja meri, joka tänä kesänä on niin kaunis. Hylkeitä täällä pitäisi myös asustella, me olemme bonganneet semmoisen vain kahdesti. Linnuista pilkkasiivet ovat nykyään uhanalaisia, vielä muutama kymmen vuotta sitten niillä oli parikymmenpäisiä poikaslauttoja perässään.  Sitä menetystä korvaamaan on saapunut boheemi taiteilija, harmaahaikara, lentäjämestari joka laskeutuu puolihuolimattomasti rysähtäen mihin hyvänsä lepikkoon, kuin itseään pellehypyillä huvittaen. Yhtenä kesänä, oli varmaan hyvä myyräkesä, oli paljon pöllöjä ja illalla näimme pihassa kolmen valkoisen pöllönpoikasen lehahtavan pihakoivuissa kuin isot äänettömät perhoset.   Merikotkia pesii useita pareja lähisaarilla. Viime kesänä heräsin vertahyytävään rääkynään, kuin olisi teurastus ollut käynnissä. Kävi ilmi, että kauniilla tiiralinnulla nimeltä räyskä on vähemmän kaunis ääni. Tänä kesänä on pääskysten pesintä onnistunut hyvin. Aamulla oli ainakin 30-40 pikkunuottia langoilla nitisemässä, natisemassa, tirskumassa.