Luiz Ruffato: Rutosti hevosia

Into Kustannus 2014, 159 s

Eles eram muitos cavalos, suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä

Päivä Saõ Paulossa – short cuts

Kävin Saõ Paulossa. Tajunta virtaa suurkaupungin pulssin sykkeessä, Luiz Ruffaton lauseissa, runoproosan vyörytyksessä, joka sykkii, läähättää, hengittää, yskii.

Brasiliassa kirjoja kirjoittavat hyväosaiset, koulutetut ja varakkaat valkoiset omasta todellisuudestaan. Samaa yhteiskuntaluokkaa, joka pystyi ostamaan lippuja jalkapallon MM-kisoihin. Luiz Ruffato on poikkeus, hän tulee köyhistä oloista, lukutaidottomien vanhempien poika, joka jo 6-vuotiaana työskenteli kadulla isänsä apuna. Hänen Brasiliansa ei ole sileiden hiekkarantojen drinkkibaareja. Tausta ja kokemus maistuu, haisee ja tuntuu näissä kaupunkitarinoissa. Ruffato kirjoittaa asioista, jotka hän tietää ja on tuntenut nahoissaan; kaupungin faveloiden elämästä ja sen sattumanvaraisuudesta, sen epäoikeudenmukaisuudesta, rujoudesta, lohduttomuudesta. Se saa helposti alkunsa, ja voi sammua yhtä äkkiä, satunnaisessa poliisin rynnäkössä, huonosti pystytetyillä rakennustelineillä. Kuinka nopeasti lapsesta tulee vanha väkivaltaisessa köyhyydessä kun toivo paremmasta sammuu. Kuvat ja tarinan sirpaleet syöksyvät vastaan vailla tyhjäkäyntiä, vanhus vailla kenkiä tai kokonainen suku ahtaassa kodissa hahmotellaan muutamalla tiukalla vedolla ja se on siinä, muuta ei tarvita. Siitä välähdyksestä ikkunan kautta selviää tai voi arvailla suuria tunteita, kovia kokemuksia mutta seuraavassa kadunkulmassa/seuraavalla sivulla aukeaa uusi tarina, runo, kirje, listaus avoimista työpaikoista, puhelinvastaajan viestejä naiselle/prostituoidulle? 

Seitsemänkymmentäyksi sirpaletta Saõ Paulon elämää, viimeistä edellinen on musta neliö, ja viimeinen on dialogi jossa ohikulkijat osuvat paikalle – pitäisikö auttaa vai käykö sitten itsellekin huonosti? Tekstiä joka tarttuu ihoon niin kuin nokkonen polttaa. Päähenkilöinä köyhimmistä köyhimmät – tapa tai tule tapetuksi - kuten vanhus luvussa Kuolemaa edeltävä elämä - joka on ylimääräinen asunnossa ja jonka kuolemaa kaikki toivovat, mutta myös jokunen vihreän oksan asukas tai keskiluokkainen pariskunta kuten luvussa, jossa vaimo suoltaa monologia kiltin miehen vaietessa

Mitä nainen haluaa: --köyhyys on sinulle vain mukava tekosyy aloitekyvyttömyydelle rohkeuden puutteelle, kätket pelkuruuden ja voimattomuuden älylliseen kapinallisuuteen, ikään kuin ulkomaailma pelkäisi kuollakseen sinun suuttumustasi hah hah haa

Tämä tekijä näkee kaiken, myös maassa makaavan potkitun koiran silmän liikkeet. Välillä luetaan pätkiä horoskoopeista ja rukouksista. Tässä maassa jossa ainoa kirja jota koskaan on luettu voi olla raamattu. Siitäkin voi irrota leipä.

Pyhän Expedituksen rukous. Olen painattanut tätä rukousta tuhat kappaletta ja jakanut koko painoksen ilmaiseksi pyhää Expeditusta kohtaan kokemani kiitollisuuden osoituksena, tehdäkseni tuon suuren pyhimyksen armolahjoja tunnetuksi. Tilaa sinäkin heti oma tuhannen kappaleen eräsi... Rahtivapaasti koko Brasilian alueella.

Yksi tarina kerrotaan puhelinvastaajaan jätettyjen viestien kautta. Lucianalla on rakkaussuhde vanhempaan mieheen, ja siksi häntä paheksutaan monen soittajan toimesta: moraalista paheksuntaa ja varoituksia. Hermostunut köyhä mies joka laskee marketissa rahojen riittämistä on jo rikollinen. Hänen selityksiään ei kukaan kuuntele. Hänet myymäläetsivä nappaa ja pamputtaa, siitä saa vain mainetta. On isä ja poika. Isä jolla on tarjota pojalleen kananugetteja majoneesissa. Hän välittääkin aseita Venäjältä ja Israelista, Itävallasta ja Sveitsistä.

Kirjailija on teräväkielinen mutta hauskakin. Pierrellä on huono viinapää, joten neljä olutta alkaa olla tarpeeksi – hän muuttuu ikävystyttäväksi, alkaa pitää pitkiä puheita, kunnes vetäytyy kuoreensa kuin pallovyötiäinen ja siellä hiljaa mielessään lähettää meidät kaikki teloitettaviksi. Yhden kerrallaan.

Ruffaton myrkyllisiä totuuksia kotimaastaan on viranomaisten toimesta yritetty sensuroida, kun palkittu kirjailija on kutsuttu puhumaan ympäri maailmaa kirjamessuille. Häntä pidetään oman pesän likaajana, kun hän kertoo meille Brasilian toisenlaisesta todellisuudesta joka ei houkuttele turisteja.

Rutosti hevosia lainaa etusivullaan brasilialaista runoilijaa Cecília Meirelesia: Hevosia oli niin paljon ettei niiden nimiä värejä alkuperää kukaan enää muista. - Kirjailija ja suomentaja esiintyivät toukokuussa Maailma kylässä -festivaalissa Helsingin Kaisaniemessä. Sympaattisia ja fiksuja miehiä molemmat. Suomennos on hieno.