Ljudmila Ulitskaja: Iloiset hautajaiset

Siltala 2012 (Tammi 2002), 183 s
Suomentanut Elina Kahla
Kansi  Kirsikka Mänty

Alik on New Yorkissa asuva venäläinen taidemaalari, joka tekee kuolemaa kostean helteisessä asunnossa Manhattanilla. Häntä kalvaa nopeasti rappeuttava, lihaksia ja elintoimintoja lamauttava sairaus, jolla on epäilemättä nimikin mutta diagnoosi ei tässä ole oleellista. Oleellista on kuolinvuoteen äärelle kerääntynyt moninainen joukko, suurimmaksi osaksi naisia, entisiä rakastettuja ja pääosa näistä venäläisiä ja juutalaisia emigrantteja, helteen ja toimimattoman ilmastoinnin takia vähäpukeisia tai alastomia. Kuten nimikin kertoo, kirja ei ole murheellinen.

Taiteilija on ollut avokätinen, lämminsydäminen sydäntenmurskaaja ja siksi ovi käy tiuhaan, kun kaikki entiset ja nykyiset rakastetut haluavat olla mukana viimeiseen asti. Ajattelin ensin, että onko tämä nyt aika väkisin pinnistetty kuvio, mutta Ulitskaja solmii henkilöidensä tarinat niin kiinnostavasti, piirtää omaperäiset venäläisensä niin asiantuntemuksella että näidenkin (kuten edellisen lukemani Kissani Jugoslavia kosovolaisten) emigranttien kautta tulee ilmi erinäisiä totuuksia sekä Venäjästä että elämästä 'harteikkaassa ja energisessä Amerikassa'. Elämäänsä ja muistojansa kertaavat rakastetut ja ystävät seuraavat samanaikaisesti tyynyillä tuetun kuolevan kanssa uutisia Moskovasta, jossa on myös käynnissä kuolinkamppailu, Neuvostoliiton viimeinen, elokuussa 1991.

Siellä on pursuileva vaaleaverikkö Valentina, alkoholisoitunut, omassa surrealistisessa maailmassaan appelsiinimehu-vodkalla elävä Ninka-vaimo, naapurin italiatar Gioika, Irina, entinen rakastettu ja akrobaatti, nykyinen menestyvä asianajaja sekä murrosikäinen tyttärensä kutsumanimeltään T-Shirt, Fima, lääkäri joka ei voi harjoittaa ammattiaan kun ei ole suorittanut amerikkalaisten vaatimia täydennyskoulutuksia, mummo joka tulee hoitamaan potilasta luonnon ja magian antamin voimin. Lisäväriä ja toimintaa tuo vielä Ninkan kuolevalle haluama kaste, johon ei-uskovainen Alik suostuu, jos paikalle kutsutaan ortodoksipapin lisäksi rabbi. Ja ettei porukka loppuisi kesken sisään tulee vielä vuokranantaja perimään saamisiaan sekä paraguaylainen orkesteri, joka kiduttaa kuolevaa kadulta kaikuvalla musisoinnillaan.

Alikin kuva on hyvin sympaattinen ja hänen rakastava olemuksensa tuntuu kuollessaankin vain levittävän positiivista virettä ympärilleen. T-Shirt on oikeasti kuolevan taiteilijan tytär, joka saa sen tiedon vasta nyt vaikka onkin asian oikein aavistanut, ja pääsee isänsä seurassa pitkäaikaisesta autismistaan. Kuolinvuoteen ympärillä nautitaan runsaasti vodkaa, tequilaa ja virvokkeita.

Kaikesta tästä värikkäästä kavalkadista kuolinvuoteen ympärillä ja lopuksi vainajan ohjeistamista riemukkaista hautajaisista jäi vahvasta kielestä ja kertojan lahjakkuudesta huolimatta vähän ontto olo. Kärsimys ja kuolema kuuluu elämään ja venäläiset tietävät sen, eivät pyri sitä kieltämään siten kuin amerikkalaiset meikattuine vainajineen. Toisaalta näinkin ponteva riekkuminen kuoleman hetkellä tuntuu sekin yhtä lailla väkinäiseltä. Tietenkin tämä on myös ilmiselvä puheenvuoro kaikenlaisten kulttuurien kohtaamisen tärkeydestä, suvaitsevaisuudesta ja ystävyydestä - eroon päättyneen rakkauden jälkeenkin.

Ljudmila Ulitskaja on nykyisen Ukrainan kriisin aikana - ainakin Suomen tiedotusvälineiden mukaan - ollut yksi harvoista Venäjän nykyjohtoa arvostelevista sivistyneistön edustajista ja kuvannut Venäjällä olevan käynnissä 'stalinismin nousuvirtaus' (Sirpa Pääkkönen, HS Kulttuuriblogi 12.5.14) http://www.hs.fi/blogi/kulttuuriblogi/a1399872139944.