Herman Koch: Lääkäri

Lisää yököttävää Illallisen tekijältä. En olekaan aikaisemmin nähnyt kirjan kannessa mainosta edellisestä romaanista. Illallinen oli ilmeisesti best seller, joten on katsottu aiheelliseksi tämä muistutus. No todellakin kuvottavia aineksia tarjoillaan tässäkin, nyt lääkärin vastaanotolla ja hänen päänsä sisällä. Kyynistä, halveksivaa yli-ihmisen asennetta löytyy hollantilaiselta yleislääkäri Marc Schlosserilta.

Vastenmielisen, ylimielisen ja kylmän oloinen päähenkilö, ensimmäisessä persoonassa, herättää vastahakoisuutta - keittoa ei haluaisi niellä - mutta hyvin nopeasti on lukija tahmaisella seitillä sidottu ja niin vain Herman Koch syöttää sopan eikä uhri voi lopettaa ennen kuin viimeinenkin pisara on nielty. Se tapahtuu arvoituksellisten vihjausten, pinnan alla väreilevän epämääräisen uhan ja ajatusmaailmaltaan tylyn päähenkilön kautta. Kyse on taas varakkaan keskiluokan mustasta satiirista.

Marc Schlosserin asiakaskuntana on 'luovien' ammattien edustajia, taiteilijoita, näyttelijöitä. Lääkäri on antelias resepteissä ja käy potilaidensa cocktailkutsuilla, teatteri- ja elokuvaensi-illoissa, haukotuksiaan peitellen. Tohtori Schlosser kantaa kaunaa joistakin asioista elämässään: hän ei ole erikoislääkäri, vaan yleislääkärinä lääkärikunnan hierarkian alapäässä.  Hänellä on kaksi tytärtä, vaikka jokainen mies haluaisi pojan. Mutta hänellä on kaunis vaimo. Tosin Carolinekin on kuin omaisuuteen rinnastettu, rakkaudesta ei ole puhe. Muutoin yleislääkäri suhtautuu potilaisiinsa välttämättömänä pahana ja pitää sisällään kasvavan halveksuntansa ja inhonsa näkemiään rumia ihmisruumiin yksityiskohtia kohtaan. Yleislääkärinä hän ei kanna vastuuta vaan tekee tutkimuslähetteitä ja reseptejä, kuuntelee luulosairaita, määrää pillereitä.

Rumiin ja lihaviin, maksaläiskiin ja karvaisiin takapuoliin kohdistuvan inhon lisäksi naisetkin saavat osansa. Naiset ovat arvokkaita vain kauniina ja nuorina. Naiset, kuten myös tyttärensä, ovat Marc Schlosserille osittain arkoja pelkureita, toisaalta myös  huumorintajuttomia, loppujen lopuksi miehen omistamia, miehen suojaa tarvitsevia naaraita.

Nauroin, vaikkei hän tarkkaan ottaen ollut sanonut mitään huvittavaa. Tiesin kokemuksesta että se toimi: mitä pikemmin naisen kanssa keskustellessaan pystyi nauramaan, sen parempi. Naiset eivät ole tottuneet siihen että heille nauretaan. He luulevat, etteivät he ole hauskoja. Eivätkä he yleensä olekaan.

Eräillä cocktailkutsuilla Marc ja hänen vaimonsa törmäävät Ralph Meieriin, Marcin potilaaseen, joka on menestynyt näyttelijä ja naistenmies, ja vielä kahden pojan isä. Kun Ralph alkaa näkyvästi kuolata Carolinen perää/n, se on virhe, jota Marc ei unohda. Ei niin, etteikö hän itse voi samalla punoa juonia Ralphin vaimon Judithin suhteen. Marc tekee tarkkoja laskelmia ja lopulta perheet ovat viettämässä yhteistä lomaa  Etelä-Euroopassa. Ralph on perheineen vuokrannut luksushuvilan kun taas Marc on perheineen päätynyt telttailemaan lähistölle rannalle. Mies ei jaa vaimonsa innostusta moiseen, se on myönnytys häneltä. Marcin kaiken kattava inho kohdistuu nimittäin myös liialliseen luontoinnostukseen:

Minä hoidan jokaista henkilöön katsomatta, mutta mikään tai kukaan muu ei herätä minussa niin suurta vihaa ja inhoa kuin niin sanottujen luontoihmisten ympäristöä säästävä lemu.

Ralph Meier järjestää huvilallaan anteliaita grillikutsuja, sukeltelee omien varhaisteini-ikäisten poikiensa ja Marcin samanikäisten tyttöjen kanssa uima-altaalla, seurustelee ja nauraa kovaäänisesti. Tohtori Marc tarkkailee, mutta ajatukset kiertävät samalla riskeissä mitä kylmä valkoviini tekee juustofonduelle, mahassa. Sulatettua juustoa sisältävät ruoat saattavat hyytyä yhdellä kertaa ja aiheuttaa mahaportin tukkeuman, uidessa vaarallisenkin. Grillijuhlinta kulminoituu juhannusiltana; hiekkaranta ja rantabaarit ovat täynnä humalaisia, bikineissä hoippuvia tyttöjä ja punakoita miehiä. Aamuun mennessä on tapahtunut rikos eikä silminnäkijöitä ole.

Romaani rakentuu takautumasta, alkaen Ralph Meierin hautajaisista. Onko Marc Schlosser syyllistynyt hoitovirheeseen - vai murhaan? Marc muuttuu draaman kuluessa mukavuudenhaluisesta, tutun rouvan kanssa pelehtivästä yleislääkäristä kostoa janoavaksi, perhettään keinoja kaihtamatta puolustavaksi lonely rideriksi, joka ei kysele oikeuksiaan. Vahvemman oikeutta tehdä näin tulee vielä puolustamaan opiskeluaikojen professoriguru. Ohimennen ja loppuun asti epämääräisistä vihjeistä paljastuva syyllinenkin sen vahvistaa: Herman Kochin päähenkilön ajatusmaailma tuo kyllä mieleen toisen Hermanin, Hermann Göringin. Olisin suonut lukevani Petri Tammisen kiltistä Vilhelm Huurnasta yhtä ahneesti kuin tästä inhottavasta Marc Schlosserista. Ei voi mitään.

Herman Koch: Lääkäri
Zomerhuis met zembad, suomentanut Sanna van Leeuwen
Siltala 2013, 447 s