Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

Kuulemma ihminen hukkumaisillaan näkee elämänsä nopeutettuna elokuvana silmiensä edessä. Tämä muistelmateos vaikuttaa syntyneen yhtä dramaattisessa tilanteessa: vaimo on vähän aikaisemmin kiidätetty Helsingin Meilahteen sydämensiirto-operaatioon kun Joni Skiftesvik joutuu kotoaan Oulussa sairaalan teho-osastolle aortan repeytymisen takia. Kirjassa vuorottelevat nykytilanteen kokemukset sairaalassa ja tähänastinen elämä syntymästä saakka.

Meri on ollut vaikuttava elementti Skiftesvikin elämässä, se on antanut ja ottanut niinkuin tavataan sanoa. Se on yhdistänyt ja erottanut. Skiftesvikin isä oli norjalainen merikapteeni, joka ei vain osannut jäädä maihin. Siitä sai hänen äitinsä tarpeekseen ja palasi Bergenistä Suomeen vaikka norjalainen suku olikin suomalaiseen miniään tykästynyt. Uusi isäpuolikin oli meren ammattilaisia, mutta paremmin hollilla. Muistelmien sirpaleita löytyy siis jo edellisen sukupolven nuoruudesta ja omasta syntymästä. Ihmisen syntyminen ei ole etuoikeus, läheltä piti Skiftesvikin kohdallakin, kun saatavana oli vain vanhoillinen kätilö, joka kieltäytyi hommasta kun selvisi että vanhemmilta puuttui papin aamen. Virkavallan ja mummon avustuksella kätilöön saatiin liikettä.

Kirjasivistyksestäni puuttuu monia arvostettujakin kirjailijoita, varsinkin kotimaisia, m.m. Joni Skiftesvik. Tämä ensimmäinen häneltä lukemani teos on hänen tuotannossaan poikkeus, koska se ei ole novelli, näytelmä tai perinteinen romaani, joita häneltä on monia julkaistu. Luullakseni se elämänpiiri, josta hän on kaunokirjallisuuteensa ammentanut, on minulle tuntunut niin vieraalta, miehiseltä, pohjoiselta että siksi olen kirjat mielessäni hyllyttänyt ei-kiinnostaviin.

Valkoinen Toyota vei vaimoni on pohjavireeltään haikea, siinä on mukana elämän haurauden hetki, nykyhetki ja samalla taka-alalla suurin koettelemus mikä vanhemmille voi eteen tulla, lapsen kuolema. Kuitenkaan kirja ei ole raskas eikä synkkä, huumori kuplii mukana elämän virrassa, Skiftesvik kertoo kirkkaalla ja tarkalla lauseella, rönsyilemättä, napakoilla dialogin pätkillä kuvausta terästäen.

Koulumuistot kertovat ajasta, jolloin opettajilla oli helpompaa kuin nykyään. Opettajan mielivaltaakaan ei kukaan päässyt kyseenalaistamaan, silloin ei ollut Wilmaa mutta opettajalla vankkumaton auktoriteetti ja oppilaalla vaihtoehtona alistua tai kärsiä. Mutta oli myös eräs nuori sijaisopettaja, latinan osaaja, minihame ja yhteiset intressit. Mielenkiintoisia ovat myös muistot käsikirjoittajan urasta ja yhteistyöstä ohjaajien kanssa; Matti Ijäksen kanssa niin helppoa, Rauni Mollbergin kanssa niin vaikeaa, ettei Skiftesvik enää tunnistanut alkuperäistä käsikirjoitustaan nähdessään Ystävät, toverit -elokuvan.  Ja aina välillä palataan sairaalaan, naapuripedin potilaan 'hoitovastaisuuteen' ja omaan epävarmaan olotilaan.

- Minulla on jatkuvasti korkea paine.
- Se lasketaan nyt lääkkeillä alas, ettei aortta pullistu.
- Voiko se revetä?
- Kyllä voi. Sen takia on tärkeää seurata, miten aorttanne vaurio alkaa käyttäytyä.
- Entä jos se pullistuu?
- Leikkaus tulee silloin harkintaan.
 - Onnistuuko se?
- Se on haasteellinen operaatio.
Haasteellinen ja haasteellinen. Kuka tuon helvetin saatanan perkeleen typerän sanan on keksinyt? Kaikki on nykyään haasteellista. Kärppien kiekkomatsi Jokereita vastaan on haasteellinen. Adoptio-oikeuden myöntäminen homoille on haasteellista. Auton ostaminen käytettynä on haasteellista. Flunssarokotuksen ottaminen ja aortan leikkaaminen - ne ne vasta ovatkin haasteellisia.

Tämä pätkä oli pakko lainata senkin takia, että jaan täydestä sydämestäni Skiftesvikin ärtymyksen k.o. sanaan.

Koulumuistojen jälkeinen ura toimittajana Kajaanissa ja Oulussa toi erilaisia näkymiä vallan huoneisiin, kähmintään ja kamppailuun. Hauskimpien joukossa on muisto vierailusta toimittajana Volvon pääjohtajan Per Gyllenhammarin kutsumana Eskilstunassa ja käynti ruotsalaisessa saunassa. Siinä mallissa ei ole ollenkaan kiuaskiviä. Kun toimittajakollegat olivat aikansa värjötelleet haaleassa saunassa, kärsimättömin poistui ja tuli poistuessaan tuupanneeksi johtaja Gyllenhammaria vasten kiuasta. Tältä pääsi ruotsalainen voimasana ja kankkuun tuli V:n mallinen palovamma. V niin kuin Volvo.

Syntymän riemu ja kuoleman lopullisuus vuorottelevat Skiftesvikin potilaspedin mielenmaisemissa. Lopuksi hänen on purjehdittava hukkuneen poikansa kanoottireittiä, hyvästeltävä hänet sillä saarella, jonne melontaretki suuntautui.

Levitin käteni niin kuin levitetään silloin, kun tavataan joku, jota on ikävöity. 

Omaelämäkerrallinen romaani voitti Runeberg-palkinnon tämän vuoden helmikuussa.


Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni. Elämänkuvia
WSOY 2014, 246 s
Päällys Seppo Polameri