M.J. Hyland: Utan ont uppsåt

'Kaikki ehdoton kuuluu patologiaan.' Nietzche

Utan ont uppsåt on rikosoikeudellista terminologiaa. Ilman pahaa tarkoitusta, ei rikosmielessä, vailla tahallista vahingonteon tarkoitusta, suunnilleen, suomennettuna.

Patrick Oxtoby, romaanin päähenkilö, on kaksikymppinen nuorimies, minä-kertoja joka kertoo preesensissä. Hän saapuu englantilaiseen pikkukaupunkiin etelärannikolla. Hän on lähtenyt vanhempiensa kodista pyyhkäistääkseen pois entisen elämänsä, tehdäkseen irtioton äidistään, unohtaakseen tyttöystävän, joka jätti, elättääkseen itsensä automekaanikkona. Taakse jäivät keskeytyneet yliopisto-opinnot, isän odotukset, äkillisesti kuollut täti, kaikista läheisin.  Hän asettuu täysihoitolaan, pensionaattiin, jota pitää kaunis ja ystävällinen Bridget. Siellä asustelee ennestään pari lontoolaista ylempää yhteiskuntaluokkaa edustavaa lomailijaa, nuorehkoja miehiä.

Utan ont uppsåt etenee puoleenväliin rauhallisen pensionaatin arjen kuvauksena: aamutee on katettuna, avaimet naulassa, kun asukas on poissa, miehet nauttivat drinkkejä ennen illallista. Kaikki yksityiskohdat Patrickin pään sisältä nähtynä, hyvin hyvin läheltä. Patrick tarkkailee naapureitaan etäältä, ei haluaisi miesten ystävyyttä, hän on varuillaan ja varautunut. Miehet ovat meluisia bailaajia, toinen roudaa nuoria naisia huoneeseensa, ja emäntään ovat ihastuneita kaikki kolme.

Tunnelmassa ei oikeastaan ole mitään uhkaavaa, mutta päähenkilön haaveet ja ajatukset etenevät nopeasti suureellisiksi ja epärealistisiksi, oli sitten kyse Bridgetistä, baarissa tarjoilevasta Georgiasta tai Patrickin korjaamasta mersusta. Patrick ei ole epämiellyttävä, mutta ei myöskään sympaattinen; hän on outo, ristiriitainen, tunteellinen ja romanttinen mutta myös epäempaattinen. Kuin sivullinen omassakin elämässään, hukassa jatkuvasta itseanalyysistään huolimatta, tai sen takia.

Harvoin olen lukenut romaania, joka osaisi kuljettaa tapahtumia dramaattisiin mittoihin niin simppelillä ja katkeamattomalla dialogilla, höystettynä pätkillä päähenkilön päänsisäistä monologia. Dialogi on ällistyttävän taidokasta. Puolessavälissä tapahtuu käänne, todellisuus törmää nuorukaisen haavemaailmaan. Onko teko vahinko vai rikos, tahallinen vai tahaton, sen ei pitäisi olla se kysymys, mutta sellainen siitä muodostuu. Käänne on yksi niistä tienristeyksistä, joita tulee, joista voi valita. Samantapainen kuin romaanissa Turhuuden roviot, jossa päähenkilö valitsee väärän risteyksen ja siitä seuraa vääjäämätön muutos.

Sen jälkeen Utan ont uppsåt on vankilakuvaus. Mutta millainen! Vankilan hierarkia, vallankäyttö ja väkivalta on tuttua kuvastoa monista elokuvista, mutta tämä lähikuva sellistä ja sellikavereista, vanginvartijasta ja psykologista, se on rikas yksityiskohdista, tyypit tulevat lähelle huokosia myöten. Eikä mikään ole mustavalkoista, sielläkään. Mieleen sukeltaa myös Hannu Lauerman Hyvän kääntöpuoli. Monen oikea paikka olisi muualla eikä lääkitys ole aina kohdallaan.

Han tar ett steg närmare. 'Så du var rädd att jag skulle kyssa dig?'
'Inte precis.'
'Jag har aldrig gjort det. Har du?'
Jag ställer ner radion vid mina fötter och harklar mig.
'Nej.'
Han stoppar händerna  fickorna.
Jag skulle ha trott att om någon tänkte säga något så här allvarligt skulle det ta mycket längre tid på sig att säga det.

Patrick pyristelee vankilan arjessa pillereiden ja väkivallan uhan keskellä, kehittelee suhteita vartijoihin ja sellikavereihinsa, muuttuu ja kasvaa koko ajan, niin kuin vain keskenkasvuinen nuorimies voi vielä tehdä, synkissäkin olosuhteissa, muurien ja kaltereiden ympäröimänä. Loppu keskellä mitä karuinta vankilamenininkiä on mykistyttävän hieno.

Todellakin vangitseva romaani nuoruuden hämmennyksestä, rikoksesta, rangaistuksesta, syyllisyydestä, rakkaudesta, ystävyydestä, vanhemmuudestakin. M J (Maria Joan) Hylandin löysin Juha Makkosen blogista ja tämän romaanin kirjaston hyllystä. Hyland on syntynyt Lontoossa 1968. Hänen julkaisemistaan kolmesta romaanista kaksi on nimetty merkittävien kirjallisuuspalkintojen, mm Booker,  ehdokkaiksi. Hän opettaa kirjoittamista Manchesterin yliopistossa. Eikä löydy vielä suomennettuna, mutta tällä näytöllä luulisi olevan tuloillaan.

M. J. Hyland: Utan ont uppsåt
This is how, 2009, ruotsinnos Helena Riderberg
Brombergs 2011, 394 s