Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa

Olen lähdössä matkalle Kiinaan. Raahasin jo kirjastosta kotiin tietokirjan Kiinasta, historiasta ja kulttuurista, mutta palautin sen luettuani muutaman sivun, oli liian kuivasti tarjoiltua. Päätin lähestyä aihetta kaunokirjallisuuden kautta ja löysinkin sitten kirjaston hyllystä lukulistallani olevan Yiyun Lin romaanin.

Yksinäisyyttä kalliimpaa tapahtuu kahdessa aikatasossa. Vuonna 1989 Taivaallisen rauhan aukion teurastus Pekingissä on juuri takana ja opiskelijakapina nujerrettu. Opiskelijoista kapinallisimpia on parikymppinen Shaoai, teräväkielinen ja uhmakas nuori nainen, jonka vanhemmat  yrittävät turhaan saada tytärtään alistumaan.  Shaoai on korttelin nuorempien ystävysten ja koulutovereiden, Boyangin ja Moranin ihailun kohde. Viisitoistavuotiaita nuoria pidetään pihapiirissä myös tulevana pariskuntana ja se on ainakin Moranin salainen toive. Muutoksen sysää liikkeelle Shaoain äidin sukulaisten luona asunut orpotyttö Ruyu, joka muuttaa asumaan Shaoain huoneeseen. Ankaran uskonnollisten sisarusten kasvattama viileäkäytöksinen kaunotar herättää kuohuntaa kaikissa eikä mikään ole syksyyn mennessä mutkikkaissa suhteissa ja tunteissa entisellään.

Toisella aikatasolla ollaan nykyajassa ja seurataan samoja henkilöitä parikymmentä vuotta myöhemmin, Ruyua ja Morania Yhdysvalloissa, Boyangia menestyvänä liikemiehenä Pekingissä ja Shaoai'ta, jonka kohtalo sinetöityi jo tuona nuoruuden kesänä myrkytyksen uhrina. Shaoai ja hänen tragediansa yhdistää silti noita kolmea entistä ystävää, sillä he olivat kaikki osallisia ja mysteeri on selvittämättä. Boyang on ainoana heistä seurannut Shaoain elämää läheltä ja lähettää muille viestin hänen kuolemastaan.

Yksinäisyyttä kalliimpaa piirtää tarkkoja psykologisia tutkielmia nuorista päähenkilöistään keskellä beijingiläistä pihakorttelia, jossa nuorten vanhemmat näyttävät kohtaloihinsa alistuneilta, historiansa kovettamilta. Ruyu on tyly pelkistäjä, joka sekä houkuttaa että pelottaa muita illuusiottomalla elämänasenteellaan ja tyynellä olemuksellaan. Itsestään hän ei silti anna mitään eikä kukaan onnistu häntä koskettamaan. Epävarma uneksija Moran, sivustakatsoja, kaiken nähnyt, on hänen vastakohtansa, muita seuraava, vaikutteille altis. Kiinan kova hallinto kuristaa vastustajiaan Tiananmenin tapahtumien jälkeen ja Shaoai kokee kovia jo ennen tragediaa. Onko tapahtunut rikos, vahinko vai itsemurha? Historiaa puretaan auki samalla kun henkilökuvat täydentyvät nykyhetkeen.

Kaksi aikatasoa voisi viedä mysteeriä trillerin suuntaan, kasvattaa epäluulon kehää jonkin heistä ympärille tai kehittää persoonia uusiin suuntiin. Näin ei oikeastaan käy. Henkilöiden nykyelämät ovat aika vaisuja, Moranin ja Ruyun karille menneet aviosuhteet ja muut suhteet Yhdysvalloissa vailla jännitettä. Samoin käy Boyangin epäonnisille suhteille Pekingissä. Hänen uusin suhteensa on kaatumassa liialliseen analyysiin ja intohimon puutteeseen. Hän pelkää olevansa nuorelle naiselle vain namupappa. Luulin että suomeksi sanotaan namusetä. Yhteinen trauma, selvittämätön rikos on joka tapauksessa jokaisen onnen tiellä, kirjailija vihjaa. Eloon jääneetkin tuntuvat kärvistelevän kuin osansa myrkystä saaneina.

Tarina kulkee ja pitää otteessaan kuvatessaan Pekingiä vuonna 1989, sen maalta muuttaneita uusia asukkaita, pikkulapsia ja ryppyisiä vanhuksia, sen pihojen valeakaasioita, Tädin ja Sedän tavaraa täynnä oleva taloa, yläkerrassa vanhenevan isoisän huonetta. Samoin nuorten kohtaamiset, kamppailu Ruyun suosiosta, hänen koleutensa joka kohtaa toisten yritykset ystävyyteen, rakkauteenkin vaikuttavat. Ruyun aiheuttama tunteiden kiehunta ja toisaalta Shaoain poliittinen uhmakkuus nostavat tunnelman jännittävän poreilevaksi, ilmassa on pelkoa ja odotusta.

Mutta. Innostavan, jännittävän Pekingin kesän 1989 jälkeen kaikki haalistuu toisella aikatasollaan, nykyajassa, aneemiseksi jaaritteluksi. Näin käy sekä miljöön että henkilöiden psykologiselle kuvaukselle. Tai ainakin henkilöt latistuvat ja heidän kuvionsa lakkaavat kiinnostamasta. Paikoitellen filosofoidaan koukeroisesti pitkin lausein, joiden lopussa oli palattava alkuun tarkistamaan, mistä on kyse ja toisen kerran jälkeen on pakko todeta, ettei kovin kummallista sittenkään sanottu. Heijastaneeko Yhdysvaltoihin asettuneen kirjailijan käsitystä nyky-Kiinan kehityksestä se, että tulisieluinen kapinoitsija Shaoai, yksi opiskelijoiden tukahdutetusta protestiliikkeestä, kituu myrkyn kourissa koko lyhyen elämänsä?

Ulla arvioi romaanin erinomaiseksi. Arjalta löysin hyvän vinkin seuraavaksi Kiina-kirjaksi.

Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa
Kinder than solitude. 2014. Suomentanut Helene Bützow
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2015. 394 s