lauantai 4. heinäkuuta 2020

Karin Fossum: Paha tahto



Niin omituista kuin se onkin, vaikka Karin Fossumin dekkarissa ihmisruumiin palasia löytyisi jääkaapista, lukija kietoutuu vaivihkaa kodikkaaseen tunnelmaan kuin lämpimään huopaan. Se saattaa johtua turvallisesta, luotettavasta ja kaikin puolin sympaattisesta komisario Konrad Sejeristä ja hänen energisesta nuoremmasta kollegastaan, Jacob Skarresta. Hänen pyyntöään oli sula mahdottomuus torjua. Hänellä on tohvelit, joihin on kirjottu lohikäärmeitä, Sejer selitti. Voisiko noin liikuttavaa komisariota ollakaan! Työpari tuo mukanaan järjen valon ja ammatin tuoman kokemuksen, jolla ihmiselon pimeimmätkin teot asettuvat mittasuhteisiin ja hoidetaan tutkimusten myötä rikoshistorian kirjoihin ja kansiin. Luin kolmannen Fossumin Sejer-sarjan teoksista. Taisin joka tapauksessa aloittaa siitä vahvimmasta, Rakas Poona jätti semmoisen jäljen. Paha tahto antaa itse asiassa Sejerille ja kumppanille aika pienen sivuosan.

Pahassa tahdossa rikos ja sen selvittely ei ole pääosassa. Aluksi mitään rikosta ei näytä edes olevan, on epäily hukkumisesta tai itsemurhasta. Enemmän painoa saa nuorten miesten, Axel Frimannin, Philip Reillyn ja kolmannen, Jon Morenon yhteinen historia lapsuudesta aikuisuuteen, heidän keskeiset suhteensa ja psykologinen luonnehdintansa. Axel on johtaja-ainesta ainakin omasta mielestään, hän käyttää valtaa muihin, ohjaa ja selittää toimintamalleja epäröiville. Reilly haaveilee, mietiskelee, lukee Koraania ja käyttää huumeita. Jon on hoidettavana mielenterveysongelmansa takia. Hoitolaitoksesta kaverit hakevat hänet mökkiretkelle, piristääkseen vastentahtoista kaveriaan. Jonilla on syynsä vastahakoisuuteen. Kavereilla on yhteinen salaisuus, kätketty häpeällinen teko. Siihen liittyy paikallisen, vietnamilaistaustaisen Kimin katoaminen vuosia aiemmin. Mutta mikä se kaverusten kesken vaiettu tapahtuma olikaan, se selviää pikkuhiljaa uuden tapauksen tutkimuksen aikana.

Älä kuule tule minulle selittämään totuudesta, ihmiset eivät kestä totuutta. Eivätkä ihmiset halua kuulla totuutta. Koeta nyt uskoa!

Näin opastaa Axel kavereitaan oman joustavan moraalinsa totuuksiin. Niin hän on oppinut pärjäämään ja pitääkin itseään porukan fiksuimpana. Joustava moraali ja eettiset valinnat, itselle sopivimmat ja itseä säästävät ratkaisut, niitä Karin Fossum tutkii Pahan tahdon nuorten miesten toiminnan kautta. Oivaltavasti hän näyttää, kuinka sattumanvaraisen ja viattoman oloisen juhlan jälkimainingeissa voi aueta kuiluja, jotka määrittävät tulevia polkuja nuorille juhlijoille.

Karin Fossum osaa punoa tarinansa vaivattoman oloisesti ja samalla ohimennen syöttää mukaan aika olennaisia kysymyksiä oikeasta ja väärästä, vastuusta, totuudesta ja itsepetoksesta. Mikään tai kukaan ei ole tässäkään kertomuksessa mustavalkoisesti hyvä tai paha, ihmiset uivat elämän virrassa saamansa eväät mukanaan tai ilman niitä. Sattumalla, huonolla tuurilla, olosuhteilla on vaikutuksensa, mutta painavien valintojen paikkoja tulee vastaan pienissäkin mutkissa. Paha tahto nimenä on oikeastaan se, mitä en ymmärrä. Minusta kellään tässä romaanissa ei näytä oikeastaan sitä olevan. Olisiko kustantaja markkinointimielessä vaikuttanut nimeen? Takerrun näköjään aika usein nimiasioihin.

Karin Fossum: Paha tahto
Den onde viljen, 2008, suomentanut Tarja Teva
Johny Kniga Kustannus, 2009, 221 s


6 kommenttia:

  1. Kiva lukea tämän kirjan esittelysi!
    Itsekin olen aikoinaan lukenut Fossumit ja vastikään kuuntelin Rakas Poonan uudestaan. Hyviä kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fossumin kautta olen päässyt pikkuhiljaa dekkari-osastolle. Mutta hän taitaa kyllä olla aika omanlaisensa dekkaristina. Kirjallisesti ja aiheen käsittelyssä hän on tyylikäs ja pohdiskeleva.

      Poista
  2. Sama täällä, nimi on minulle tärkeä osa kirjaa, eikä 'paha tahto' yleensä sovi Fossumin kirjoihin, koska hän osaa mennä myös rikollisten mieleen. En ole lukenut tätä, mutta alkoi - tietysti - vetää puoleensa.
    Luen juuri erästä toista kirjaa, jossa nuoret miehet koheltavat ja tuhoavat monen ihmisen elämän, Oatesin 'Elämäni rottana'. Tässä tapauksessa nimi sopii kirjalle hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin lehdestä, että Elämäni rottana on kirjastojen varauksissa suosittu.
      Nimi on tärkeä. Oikein ärsytti tuo lukemani Viisi. Viiltäjä-Jackin uhrit etc. Se on selkeästi yhteiskunnallinen ja köyhien naisten elämää 1800-luvun Lontoossa valottava teos. Nimi ratsastaa edelleen tuon murhaajan maineella. Sen takia intouduin oikein miettimään sitä enemmän, sekä alkuperäistä että suomennosta.

      Poista
  3. Olen lukenut Fossumilta Rakkaan Poonan lisäksi kirjat Jonas Eckel ja Harriet Krohnin murha. Molemmissa hän menee syvälle rikollisen mielen ymmärtämisessä, jopa niin, että tuossa jälkimmäisessä aloin sääliä murhaajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on Fossumin kirjoissa ihan parasta, tuo ihmismielen tutkailu ja eri näkökulmiin uppoutuminen. Hyvin mielenkiintoista.

      Poista