lauantai 19. kesäkuuta 2021

Puistossa lukemisen ja uimisen ihanuus - ja taas eräs osaluettu

 



Ensin häpeälliseen keskeyttämiseen, josta en olisi hiiskunut sanaakaan, mutta kun tuo kansi! Oli nyt ihan pakko somistaa blogiani tällä marmorin sävyisellä kannella, jota kuparin värinen hieroglyfi (?) täydentää ja upea fontti viimeistelee. Luin Irene Vallejon Papyruksesta sata sivua, en kahta kolmasosaa, kuten Kirjakko ruispellossaKirjan katkeamattoman tarinan prologi ja ensimmäinen kappale kosilaisesta ikävystyneestä nuorikosta ja hänen vanhasta imettäjästään lupaa elävää historian kuvausta. Sittemmin Vallejon teksti vetäytyy tutkijan kirjastoon ja oli sittenkin liian uuvuttava. Hän on käyttänyt kirjaan osia väitöskirjastaan ja se näkyy.

Historioitsijalle tämä lienee kevyt pala lukea, mutta popularisoidun historian lukijalle, minulle, se on sittenkin turhan yksityiskohtainen (650 sivua viitteineen). Lisäksi se rajoittuu antiikkiin, vaikka hän vapaasti assosioiden löytääkin aina sopivasti yhtymäkohtia nykyaikaan ja moniin aikamme kirjailijoihin. Jossain vaiheessa minulle tuli mieleen lukion historian opettajani, joka oli niin innostunut - ja näyttikin vähän antiikin patsaalta vaaleine pehmeine hiuksineen - antiikista, ettemme olleet päästä siitä eteenpäin. 


Helteen ja koronan uuvuttamat kansalaiset ovat nyt aivan innoissaan ruuhkauttamassa Turussa Samppalinnan maauimalaa. Kävin täällä jonkin verran nuorena aikuisena, mutta en oikeastaan lapsena, koska vanhempani suhtautuivat jotenkin nirppanokkaisesti yleisiin uimaloihin. Olen sen herkkähipiäisyyden karistanut ja polskin siellä iloisesti muiden mukana. Itse asiassa yritän samalla siedättää itseäni ruuhkille. Oivallettava asia, että minullekin on täällä tilaa. Vähän niinkuin muualla Suomessa asuvat usein sanovat, että Helsingissä kaikilla on kiire. Ei ole, ihmisiä vain on enemmän. 

Hyvin olen mahtunut ja on liikuttavaa nähdä ihmisten ilo vaikean koronakevään jälkeen, kun ämyreistä soi 80-luvun poppia ja kaikki näyttää niin hilpeältä. Todistettavasti olemme ainakin kerran käyneet tuolla myös vanhempieni kanssa, koska sitä kertaa he aikoinaan mainostivat, sen jälkeen kun Mauno Koivistosta oli tullut presidentti. Että hän uitti siskoani, joka siellä kai harjoitteli. Olin ilmeisesti siinä vaiheessa vasta tutkimassa varpaitani. 

Ympäristö on hieno, kun uimala on kukkulalla, jota ympäröi rehevä puisto. Helteisenäkin päivänä vanhojen lehmusten, vaahteroiden ja pihlajien lehvästöt suhisevat tuulessa ja luovat ihanan viherkaton, jonka varjossa on viileää lukea kuumallakin säällä.




8 kommenttia:

  1. Jännää, että olet löytänyt maauimalan paikaksi, jonne koet mahtuvasi. Liian raskaita kirjoja ei maksa vaivaa lukea kokonaan ainakaan helteellä. 👌🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin löytää sisäisen espanjalaiseni ruuhkan sietämiseksi :) Paikalliset vaikuttavat Espanjan hiekkarannoilla nimenomaan suunnistavan sinne, missä väkeä on eniten. Tuollahan sitten polskin yhtenä hylkeenä muiden joukossa.

      Poista
  2. Kansi on tyylikäs ja kaunis, mutten tuossa teoksessa päässyt alkusivuja pidemmälle.

    Tämä äkkinäinen ja oudolta tuntuva väenpaljous ymmpärillä ja siihen sopeutuminen tuntuu oudolta, mutta Sinä olet löytänyt kauniin ja vehmaan siedätyshoitopaikan, joten mukavia uintireissuja ja varjoisia vilvoitteluja komean puuston siimeksessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uintipaikka vaatii tosiaan ruuhkan sietämistä, mutta puiston puiden varjossa löytää ylellisesti tilaa. Lähellä toisiaan hyvin erilaiset ilmapiirit.

      Tämä oli taas teos, josta olisin halunnut innostua enemmän kuin vain tuosta upeasta kannesta.

      Poista
  3. Minullakin on tämä varauksessa. Saatan osalukea. Tietokirjoihin se lukeminen sopiikin hyvin.

    Olen mökillä, mutta en uskalla uida ennen kuin olen saanut rokotuksen nro 2, se tapahtuu huomenna. Ehkä juhannuksena sitten veteen!
    Olen lukenut täällä kaksi hienoa kirjaa, Pekka Saurin muistelman Huominen, eilisen sanelemana ja Hannu Mäkelän tilannekatsauksen Suunnitelma loppuelämän varalle.
    Ihana sää. Saa lukea rantatuolissa laineiden liplatellessa ja välillä terassin korituolissa kahvikuppi käden ulottuvilla.

    Maauimalat on kivoja. Lapsena olen ollut Porin maauimalassa. Se ei ole kyllä läheskään yhtä ihana kuin Turun Samppalinna, josta sinulla on ihanan vehreät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta näyttää, että Hesarin kulttuuriosaston kirjoitettua jostain uutuudesta, se on suurinpiirtein viikon kuluessa kirjaston varausten kärjessä. Kuten tämä Papyrus tänään, Suvi Ahola kirjoitti siitä viikko sitten.

      Sinulle ilmeisesti mikään ei ole liian lämmin ;) Onhan tämä trooppinen ilmanala kivaa vaihtelua, mutta kerrostalossa se käy aika nopeasti tukalaksi. Mutta kesäkuun öissä on vielä eroa heinäkuun helteisiin.

      Arkipäivänä pari viikkoa sitten kun tuolla uiskentelin ja puissa oli vielä heleämpi väri, altaassa oli hiljaista, ja veden väri vaihtui vaaleasta musteensiniseen, oli hetken kuin olisin uinut jossain ihan muualla. Kaunis sijainti sillä on. Semmoista ei lapsena/nuorena huomannut.

      Poista
    2. Minä riennän aina kesken Hesarin luvun varaamaan siellä esiteltyjä/arvosteltuja. Niin tein tämänkin kohdalla - ja nyt se on jo haettavana. Olen huomannut, että meillä varauslistat ovat lyhyempiä kuin isommissa kaupungeissa, vähemmän lukevia ihmisiä (pöljät eivät lue) ja kirjastoissa hyvin uutuuksiakin.

      Totta, tykkään helteistä. Öisin on kyllä kivampi nukkua viileässä. Me laitoimme pari kesää sitten kerrostaloasuntoon ilmalämpöpumpun, jota siis käytämme vain viilentämiseen kesäisin ja nyt tämä lukaali onkin parempi nukkua kuin mökin nukkuma-aitta, jonka ikkunaan paistaa iltapäiväaurinko kuumentaen pienen tilan lähelle 30 astetta. Iso mökki on viileämpi, mutta se on ollut nuorempien käytössä. Pakko varmaan siirtyä sinne yöpymään.

      Ai niin, onhan meilläkin ihan vieressä oma Koivusaaren maauimala. Se on vain enemmän luonnonrantatyylinen kuin mitä maauimalat yleensä. Siellä on sopivan matalaa pienille lapsille, mutta myös syvempi uimalampi aikuisille. Tänne muuttaessa parikymmentä vuotta sitten kuvittelin, että polkaisisin sinne aamuisin ennen aamukahvia uiskentelemaan. En ole käynyt kertaakaan (liian kylmä), niin vähän ihminen tuntee itseään.

      Poista
    3. Mulla sama systeemi Hesarin kulttuurisivuja lukiessani. Tarkistan samalla tilanteen kirjastosta ja pistän varaukseen tai sitten vain muuten listalleni. Turussa myös lyhyemmät jonot kuin Helsingissä.

      Poista