Elokuvissa: Huonot naiset

Huonoissa naisissa ennakkoluulot törmäävät Lapin lumisissa maisemissa, tekopyhyyden korkeaa kakkua kuorrutetaan monilla kermakerroksilla, nuoruuden idealismi kohtaa kyynisen keski-iän ja äijäporukasta löytyy yksi jamppa, jota ei kiinnosta ostaa seksityöläiseltä palveluja. Sen sijaan hän yrittää korjata venäläisen naisporukan rikkoutuneen pikkubussin. Korjaamisen aikana, toisaalla, seurakunnan talossa juhlitaan häitä. Keittiön pöydällä pilkotaan vihanneksia, salissa pidetään puheita. Puheissa kylän tukipilarit kiittävät toisiaan. Miehet odottavat sopivaa hetkeä salaiseen seksituokioon. Ulkona yritetään peittää kinoksiin siellä satunnaisesti vilahtelevia venäläisiä naisia. 

Tuloksena on aikamoinen potpurri hahmoja ja komediallisia kohtauksia. Kliseitäkin on tarjolla, mutta nekin on tarjoiltu jotenkin tavallista freesimmin. Tervehdin ilolla poliittisesti epäkorrektia kattausta. Siinä on riskinsä, mutta se onnistuu hyvin. Siitä voi kiittää kohtuullisen hyvää käsikirjoitusta: Niklas ja Karoliina Lindgren on pariskunta käsikirjoituksen ja ohjauksen takana. Toinen kiitos leikkaukselle: Katja Pällijeff.  Se pelaa täydellisesti, sekuntiakaan venyttämättä, sekuntiakaan säästämättä. Täydellisen tarkkaa. Rytmitys on niin kohdallaan, ettei leffan aikana käynnykkää kyllä ehdi tarkistaa menettämättä jotain oleellista käännettä, katsetta, repliikkiä. Ei tulisi moinen toiminta mieleenkään, mutta olen nähnyt muutaman houkuttuvan elokuvan aikanakin. 

Ja kolmantena Leea Klemola!! Voi että. Olen pitänyt näyttelijää/ohjaajaa räväkkänä, jopa pelottavana hahmona, jolla on rajaton rohkeus sanoa ja läpitunkeva katse nähdä enemmän kuin moni sohvaperuna. Tosin en ole häntä paljon nähnyt, jonkun haastattelun lukenut, Neitoperho -elokuva taisi olla se, joka on jättänyt hänet mieleen. 

Ehkäpä häntä itseäänkin on virkistänyt tyystin erilainen rooli pienen lappilaiskylän seurakuntatalon emäntänä, joka raataa itseään säästämättä voittaakseen kylän itseoikeutetun mahtinaisen Raakelin ja tämän adjutanttien hyväksynnän. Johanna (Klemola) nimittäin ei vain onnistu saamaan virkaansa vakinaistettua. Hän on tehnyt syntiä, saanut joskus aviottoman lapsen naimisissa olevan miehen kanssa. Tytär auttaa häntä nyt hommissa eikä oikein jaksaisi katsoa äidin taipumista vaikka mihin. Esimerkiksi kun häihin pitää saada palmu, keskellä Lapin -30 -asteista pakkasta.

Miehenä saattaisin suhtautua tähän elokuvaan penseämmin. Yhtä lukuunottamatta miehet on esitetty aika tunkkaisina vätyksinä, joilla on yksinkertaisia ajatuksia ja sen mukaisia tavoitteita. Venäläiset naiset saavat sen sijaan inhimillisen kohtelun, he saavat suunvuoron ja tukijankin. Voi olla, että alkuosa herättää vielä suurempia odotuksia, kuin mitä elokuva aivan loppuun asti tarjoaa. Pientä laimenemista tapahtuu siinä vaiheessa. Miehistä on tehty sen verran pässejä.

Klemola on aivan uskomattoman hyvä roolissaan, pienimpiä mikroilmeitä myöten. Hyvin onnistuvat muutkin rooleissaan. Taas kerran voi iloita siitä, että henkilöohjaus suomalaisissa elokuvissa on jättänyt taakseen jäykän ja kapulakielisen puheen, joka sitä vuosikausia varjosti.

Huonot naiset, ohjaus Niklas Lindgren

Suomi, 2022