Kevät on lopputöiden ja näyttelyiden aikaa. Niinpä on minunkin aika luoda katsaus kuviin, joiden parissa olen päässyt leikkimään tänä keväänä. Värit ovat pääasiallinen intohimoni näkemässäni. Siksi uuden vihreä toukokuu ja omenankukat on vuoden ihanin kuukausi, toisaalta ovathan kesäkuukaudetkin, ja sitten se syysruska, ja toisaalta marraskuun askeettiset sävyt ja helmikuun taivas ja valkoinen lumi...
Maalatessa on mielenkiintoista testailla, mitä värejä pitää sekoittaa tiettyyn sävyyn. Värit jyräävät kaikki havaintoni. - Auto oli punainen, voin kuvata näkemääni, kuin noin 5-vuotias, niin triviaalia asiaa kuin auton merkki tms noteeraamatta. Valitettavasti harrastus sisältää myös tuskallisia hetkiä, mutta onneksi tässä on harrastus jota voi vain jatkaa, niin kauan kuin sivellin pysyy kädessä. Ja siinä tulee samalla paremmaksi. Kurssillani on ollut samanaikaisesti 3-4 lähes 9-kymppistä naista ja jokainen heistä oli todella taitava. Muutenkin voi sivusta ihailla, kuinka joku oppilas rakentaa kankaalleen teosta kuin ammattitaiteilija.
 |
| Samovaariasetelma |
 |
| Åselholm, Iniö |
 |
| Hanhet Ruissalon rannassa |
 |
| Toivolankatu 13 1950-luvulla |
Viimeinen on toivottavasti vasta ensimmäinen sarjassa "Turun tärkeitä rakennuksia". Sarja on hyvin subjektiivinen ja kuvaan tulee mukaan aikaa vastaava kuva päähenkilöstä.
Turun Työväenopisto onneksi pelastui täpärästi - toistaiseksi - purkutuomiolta, kun kuntotutkimus paljasti yllätyksen: rakennus onkin luultua paremmassa kunnossa eikä mitään suurempaa remonttia tarvita. Jippii, lisää armonaikaa hyvälle talolle ja kursseja tiedossa tulevinakin vuosina. Seitsemänkymmentäluvulla kävin sekä croquis-piirrostunneilla että venäjää opiskelemassa. Sittemmin kieli vaihtui italiaksi ja opistokin vaihtui Helsingin vastaaviin. Nyt olen palannut nuoruusvuosilta tuttuun taloon.
Hienoja maalauksia! Erityisesti Toivolankatu kiehtoo, koska maisema on tuttu minunkin lapsuudestani.
VastaaPoistaOnnea jatkoon työväenopistossa. Hiukan yrittelin siellä minäkin Turussa asuessani, vaikken kuvataidetta.
Kiitos! Julkaisen kaikkia aikaansaannoksiani matalalla kynnyksellä, tarkoituksena olla pienestäkin tyytyväinen ja ehkä sitä samaa, vähemmän häpeää kuin tuolla viisuilijalla Windows95manilla, joka kyllä olikin aika nolo. Siis tuo nakuhousuilu... Vähän aiheen vierestä, mutta juu, Toivolankatu näyttäytyy minulle ihanana lapsuusmaisemana, varsinkin kun se on niin muuttumaton että siinä pääsee entiseen tunnelmaan hetkessä.
PoistaOlet vissiin asunut Toivolankadulla. Tyttö maalauksessa esittänee sinua.
VastaaPoistaMeiltä käytiin Fischerin lihakaupassa, viereisessä maitokaupassa ja niitä vastapäätä sekatavarakaupassa. Äiti kulki pyörällä Barkerin puuvillatehtaalta Kärsämäen suunnalta ja hoiti tullessaan ruuat kotiin. Pikku hiljaa homma siirtyi minun hoidettavakseni.
Ihan samoissa kaupoissa ollaan käyty! Asuin tuolla 9-vuotiaaksi. Traumaattinen muisto on just siitä maitokaupasta, siltä ajalta kun siirryttiin omasta kannusta maitopulloon. Pullo lipesi otteestani ja räsähti lattialle maitoineen. Säikähdin niin että lähdin pakoon. Ei kovin kunniakasta :)
PoistaTodella hienoja teoksia! Kaunista värinkäyttöä.
VastaaPoistaKiitos! Odottelen, missä vaiheessa harrastustani alkaisin päästä abstrakteihin kuvioihin. Niitä ei näytä vielä oikein syntyvän mielikuvistani. Odottelen sitä "kypsymisvaihetta".
Poista