Sammakko
2014, 113 s
Τюремные
люди, suomentanut Jukka Malinen
”Putinin
lähipiiri – ne ovat kaikki suuria satusetiä. Ne voivat sepittää
mitä tahansa ja tahrata kenet tahansa. Se on niillä aivan verissä.
Ja niinpä ne voivat muuttaa minkä tahansa asian aivan toiseksi.”
- Mihail Trepaškin/Pekka
Hakala HS 14.12.2014
Eilisestä
lehtijutusta siteerattu loppukaneetti
voisi olla tästä kirjasta. Mihail
Hodorkovski, venäjänjuutalainen liikemies, on maailmalla tunnetuin
presidentti Putinin vastustaja ja oli kymmenen vuoden ajan Venäjän
kuuluisin poliittinen vanki.
Hodorkovski
aloitti yritystoimintansa
Mihail Gorbatšovin
aikana ja junaili
omistukseensa yksityisen pankkinsa kautta konkurssin partaalla olleen
valtiollisen Jukos öljy-yhtiön. Yrityksessä
tehtiin suuria muutoksia länsimaisten liiketaloudellisten
käytäntöjen mukaisesti ja se alkoi menestyä. Tässä vaiheessa
Hodorkovski oli Venäjän vaikutusvaltaisimpia oligarkkeja.
Hänenlaisiaan, Neuvostoliiton
romahduksen jälkeen epäselvissä olosuhteissa äkkirikastuneita
oligarkkeja oli
ja on Putinin lähipiirissä
edelleen,
mutta Hodorkovski oli ainoa
joka vangittiin. Hänen
Jukosin modernisointihankkeensa
ja hallituksen
arvostelu eivät miellyttäneet Putinia
ja hänen piiriään.
Hänet
pidätettiin vuonna 2003 ja tuomittiin veronkierrosta yhdeksäksi
vuodeksi vankeuteen ja vankileirille Itä-Siperiaan vuonna 2005.
Vuonna 2010 hän sai talousrikoksista uusia tuomioita, yhteensä 14
vuotta ja hänet siirrettiin
työleirille Karjalan tasavaltaan. Medvedev lyhensi tuomiota kahdella
vuodella ja Putin armahti Hodorkovskin joulukuussa 2013, Sotšin
olympialaisten kynnyksellä. Hodorkovski kiitti erityisesti Angela
Merkeliä, jolla oli merkittävä vaikutus vapauttamiseen.
Nämä
muistelmat koostuvat lyhyistä luvuista, ne ovat kuin
ruohonjuuritason esimerkkejä siitä samasta mielivallasta jonka
kohteeksi Hodorkovski joutui. Kyse on järjestelmästä, jossa syyte
ja tuomio saadaan tyhjästä kehitettyä tai ainakin kasvatettua ja
sopiva uhri vankeuteen keinoina korruptio, lahjonta, uhkailu ja
pelottelu. Nykyisen Venäjän arjessa on usein vaikea erottaa
suojelurahan kiristäjää virallisen hallinnon työtekijästä. Ja
onko tätä eroa tavalliselle ihmiselle olemassakaan?
Hodorkovski
kertoo vankila-ajan muuttaneen arvomaailmaansa. Tätä kirjaa ovat
kustantajat häneltä pyytäneet, se ei syntynyt hänen omasta
aloitteestaan. Kirjoitustyyli on paikoitellen töksähtävää ja
kömpelöä; hän ei ole kirjailija vaan liikemies ja teknokraatti.
Kirjasta välittyy myötätunto ja viha vääryyttä ja
epäoikeudenmukaisuutta kohtaan, jonka uhreiksi enimmäkseen
valikoituu yhteiskunnan heikoimpia, köyhimpiä, päähänpotkittuja.
Hodorkovski sai omalle tapaukselleen koko maailman huomion. Hän
kertoo Koljasta, Alekseista, Volodjasta, narkomaanista, pummista –
ihmisistä, joiden kohtaloista ilman näitä muistiinpanoja ei
tiedettäisi.
Vankilakierteessä
oleville laitetaan 'samaan kuormaan' toinen juttu, ja vanki saa
vastineeksi jonkin edun. Koljan piti ottaa niskoilleen mummon ryöstö,
mutta hän ei suostu. 'Jos mummon laukku olisi liimattu minulle,
olisin silloinkin kuollut', sanoo Kolja tarkoittaen
itsekunnioitustaan. Aleksei saa pedofiliasyytteen, koska hänen
tyttöystävänsä on alle 18 v ja viranomaisella on menossa
pedofiliakampanja ja tarvitaan 'ruksi' kirjanpitoon. Aleksei
ottaa vanhemmat, päälliköt luonnonvoimana. Aalto tuli ja viskasi
rannalle – yksin, ilman kotia, ilman perhettä.
Yksittäiset
tarinat kertovat yleispätevästi sekä Venäjän vankiloista että
muusta yhteiskunnasta. Amerikassa on puhuttu valtavista
vankimääristä, riittämättömistä vankiloista -vankilat ovat
täynnä mustia – ja järjestelmän tehottomuudesta; samat ihmiset
palaavat yhä uudelleen rikoksista tuomittuina. Samoin on Venäjällä:
takaisin vankilaan palaavien lukumäärä on valtaisa. Ne jotka
pysyvät normaalissa elämässä kiinni, eivät tee sitä
vankilakokemuksen ansiosta, vaan siitä huolimatta. Hodorkovski
oli vankeusaikanaan neljä kertaa nälkälakossa vankien olojen
parantamisen puolesta.
Ajatelkaa
miten paljon tällaisia hylättyjä kavereita riutuu Venäjän
vankiloissa! Kuinka paljon näitä tyyppejä on siellä. He ovat
epätoivoisesti yrittäneet tulla huomatuiksi, tunteakseen itsensä
tarpeelliseksi maailmassa, missä he osoittautuivat vieraiksi
kaikkein läheisimmillekin.
Vapautumisensa
jälkeen Hodorkovski sai viisumin Sveitsiin, jonne asettui asumaan.
Hän tukee Ukrainan Maidan-liikettä, mutta arvosteli myös Ukrainan
uutta hallitusta etnisestä suvaitsemattomuudesta ja kostonhalusta
aiemmille poliittisille vastustajille. Kirja sisältää lopussa
Hodorkovskin puheet Kiovan polyteknisessä instituutissa 11.3.14
('Teidän ja meidän vapauden puolesta) ja puheen Ukrainan ja Venäjän
dialogiforumilla 24.4.14.
Suomentaja
Jukka Malisen jälkisanoissa valotetaan sitä samaa Putin- historiaa,
jota Hesarissa käydään parhaillaan läpi. KGB:stä juontuu
jesuiittamainen kaksinaamaisuus, valmius hyväksyä likaiset temput
ja muuttaa oikeuslaitos repressioiden välineeksi.
Kaikesta
huolimatta, Putin on Venäjän presidentti, asiallinen
keskusteluyhteys on tärkeä säilyttää sanon painavana
poliittisena lausuntonani. Loppujen lopuksi hän sentään armahti
Hodorkovskin, olisi voinut jättää sen tekemättäkin. Ehkä siitä
voi repiä edes pisaran positiivisuutta loputtoman
masentavien Putin- uutisten
ja -otsikoiden
sekaan. Viimeisimpänä niistä tämän päivän primitiivisen
kuuloinen koirapelkoisen Merkelin pelottelu!
Erittäin mielenkiintoinen blogiteksti. Luin itse syksyllä kirjan Putinin väkeä. Pitää lukea tämäkin.
VastaaPoistaPieni kirjanen, mutta valaiseva. Kansilehdillä faktat, sisällä sitten kirjavia ihmiskohtaloita. Kiitos kommentista!
VastaaPoistaLeena, olin siinä ja siinä ottaa tämän kirjan lukuun, mutta kun minua ottaa niin päähän: Vaietaan miten paljon Venäjällä vainotaan juutalaisia ja Hodorkovski on juutalainen. Hodorkovski joutui vankilaan vain koska tuki Putinin vastavoimia eli demokratiaa. Toivottavasti hän nyt ymmärtää pysyä Sveitsissä!
VastaaPoistaTotta, huonot uutiset naapurista kattavat kaiken mahdollisen. Putinin kannatus on kuulemma silti edelleen suurta. Elintason nousu hänen aikanaan on kuitenkin ollut niin selvää. Meillä niin vanhoillisilta ja ummehtuneilta näyttävät ajatukset eivät ole siellä ilmeisesti ollenkaan niin harvinaisia, antisemitismi, rasismi, homoviha, kansallisuho. Ja median hallinta on samaa kuin Berlusconin Italiassa. Eri mieltä olevat kanavat sulkeutuvat yksi toisensa jälkeen.
VastaaPoista