Delhin vankilat ovat täynnä autonkuljettajia jotka ovat kaltereiden takana, koska ovat ottaneet niskoilleen hyvien, luotettavien keskiluokkaisten isäntiensä syyllisyyden. Olemme lähteneet pois maalaiskylistämme, mutta isäntämme omistavat meidät edelleen, he omistavat ruumiimme, sielumme ja perseemme. Niin, totta se on: me kaikki elämme maailman suurimmassa demokratiassa. - What a fucking joke.
Intian kastijärjestelmä lentää päin pläsiä kuin paanin punaiseksi värjäämä sylki Balram Halwain suusta. Vihaisesti ja ketään kunnioittamatta. Kukaan ei sitä kunnioitusta ansaitse Balramin silmissä. Balram on Intian Pimeydessä, köyhällä maaseudulla kasteista alimpiin syntynyt, riksakuskin poika, sukunimeltään makeistentekijä, toiselta nimeltään Munna eli poika. Balram ottaa itselleen myöhemmin nimen Valkoinen tiikeri, sillä hän on harvinaisuus. Hän murtaa häkin. Se häkki on kanahäkki, joka - vaikka muuta kehuvat - on intialaisten suurin keksintö. Siinä häkissä pysyy 99,9 % kanoista ja samoin ihmisistä. Tämä on tarina Valkoisesta tiikeristä, joka huomasi että häkin ovi oli koko ajan auki.
Balram kertoo tarinansa kirjeitse seitsemän yön mittaan Kiinan kansantasavallan pääministerille Wen Jiabaolle, ennen valtiovierailua. Tämä haluaa tietää Bangaloresta, Electronics Cityyn, maailman teknologian ja ulkoistamisen pääkaupunkiin sijoittuneista yrittäjistä, kuulla menestystarinoita. Balram uskoo, että kertomalla oman tarinansa hänen korkeutensa saa tietää oikeasta Intiasta. Vaikka Intian yleisradio on yleensä luotettava näissä asioissa. Se oli vitsi, Sir. Hah!
Balram Halwai, romaanin minäkertoja, syntyy Laxmanghirin kylässä, Gayan alueella perheeseen, jossa vain vesipuhveli on lihava. Naisten tehtävä on syöttää sitä ja siitä saatava maito elättää perheen. Se on perheen diktaattori. Lapset käyvät koulua, jossa opettaja on humalassa tai sammunut. Maassa on vaalit ja maanomistajat ovat jo myyneet työntekijöidensä sormenjäljet hyvään hintaan.
Kukin tietää kastinsa ja mihin se riittää; makeistentekijä kuuluu työhön teehuoneisiin. Mutta Balram on luokassaan ainoa, joka on oppinut lukemaan. Kuten kanahäkissä, ylemmäs päästään vain toista polkemalla. Balram onnistuu pääsemään rikkaiden autonkuljettajaksi Delhiin. Herra Ashok ja Amerikasta tuotu vaimo, Pinky Madam istuvat Honda Cityn takapenkillä ja Balram oppii isäntäväen tavat. Hän ja muut palvelijat nukkuvat kellarikerroksessa torakoiden kanssa, polttavat sellofaania lämpimikseen odottaessaan isäntiään ostoskeskuksista ja yökerhoista Delhin kylmenevässä yössä, kostavat epämukavuutensa lemmikkikoirille ja toisilleen. Alimpia kasteja kohdellaan 'eläiminä', joten koirille ei jää sitäkään osaa.
Häkin ovi on auki ja se havainto siivittää Balramin tietä torakoiden peittämän hyttysverkon alta kohti uutta maailmaa. Se alkaa hampaiden harjaamisesta ja muusta opettelusta:
Harjatessani hampaita sormellani huomasin mitä vasen käteni puuhasi: se oli eksynyt jalkoväliini täysin huomaamattani - aivan kuin sisilisko kiipeää vaivihkaa seinälle - ja oli aikeissa alkaa kouria munia. Odotin. Heti kun käsi liikahti, tartuin siihen oikealla kädellä. Nipistin paksua ihoa peukalolla ja etusormella kohdasta joka on arin kivulle ja jatkoin kokonaisen minuutin. Kun päästin käden irti, kämmenen ihoon oli noussut punainen laikku. Siitäs sait. Siinä rangaistus kourimisesta tästä eteenpäin.
Valkoinen tiikeri hiipii aluksi varpaillaan kevyesti, musta huumori pippuroi Intian armottoman kastijärjestelmän ja korruption kuvauksia. Hiljalleen kertomus käy yhä vihaisemmaksi, tiikerin hampaat välähtelevät ja kieli roikkuu verenpunaisena. Delhin slummien mutavellissä ja ajoteiden varsilla asuvia, ilmansaasteissa polkevien riksakuskien laihoja selkiä seuratessa - kun ohiajavasta ilmastoidusta autosta kultakorujen peittämä käsi heittää ulos tyhjän vesipullon - viha alkaa nousta jo kurkkuun. - Ja lukiessa alkaa nähdä lehtiotsikoita Intiasta, jossa miesjoukko raiskaa ja murhaa. Tai onko sattumaa eilinen lehtijuttu miehestä joka järjestää intialaisen serkkunsa Suomeen töihin, jossa teettää tällä 17-tuntisia töitä ilman palkkaa, vantaalaisessa ravintolassa? - Adiga kertoo maasta, jossa se on mahdollista. Jossa ihmiset syntyvät kanahäkkiin eivätkä löydä siitä ulospääsyä. Vieläkään.
Balramin kova tie kulkee halki Intian, vesipuhveleiden Laxmanghirista globaalien IT-alan jättiyritysten Bangaloreen. Se on täynnä äärimmäisiä vastakohtia ja kastien syö tai tule syödyksi -filosofiaa. Vaatii Valkoisen tiikerin oveluutta, julmuutta ja päättäväisyyttä päästä häkistä. Jos tulet kohdelluksi eläimenä, et pohdi etiikkaa etkä moraalia. Sitä eivät harjoita varsinkaan rikkaat Intiassa. Balramkin toteaa puhuttelemalleen kiinalaiselle korkea-arvoisuudelle, että hänellä riittää jumalia palvottavaksi. Niinpä minunkin varmasti pitäisi, teidän korkeutenne, aloittaa nuolemalla jonkin jumalan persettä. Mutta minkä jumalan? Valinnanvaraa riittää.
Romaani on loistava, jännittävä, röyhkeä ja hauska. Olo on kuin olisin käynyt Intiassa, enkä minkään pyhimyksen kyydissä, vaan 'yhteiskunnallisen uudistajan'. Kanahäkistä ei pääse laillisin keinoin. Mutta mitä se laillisuus muka on? Intiassa? What a fucking joke! Hah!
Aravind Adiga voitti tällä ensimmäisellä romaanillaan Booker -palkinnon vuonna 2008.
Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri
The White Tiger 2008, suomentanut Tarja Teva
BTJ Finland Oy, 2009, 345 s
Upean kuuloinen kirja, joka on keikkunut lukulistallani ties miten pitkään. Viimeistään kesällä pitäisi kyllä jo sukeltaa Valkoisen tiikerin maailmaan. En ole aikoihin lukenut mitään Intiaan sijoittuvaa, joten tämä eksoottinen, vieras maa houkuttelee jo senkin vuoksi.
VastaaPoistaKoko Intiasta saa kyllä tässä syventävän näkymän, sekä maaseutu että kaupungit, rikkaat ja köyhät niissä, valta ja sen ympärillä käytävät pelit ja kamppailut, kaiken romaani kuvaa purevana satiirina. Varsinainen pyhän lehmän potkaisu!
PoistaKommenttini ei liity tähän kirjaan, vaan haasteeseen jonka heitit aikoja sitten. Tuntuu irvokkaalta, että haasteessa kysyttiin asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Sattumalta juuri tällä hetkellä olen masentunut. Olisi paremmin sopinut haaste asioista, jotka tekevät minut onnettomaksi. Yritys positiivisuuteen: onnelliseksi minut tekee mm. omat kissat ja eräs pieni söpö valkoinen koira.
VastaaPoistaSattuipa väärään saumaan onnellisuushaaste sulle. Huhtikuu on kuukausista julmin. Hyvä että sulla on nuo kissat ja tuttu koirakin. Ne ovat isoja onnellisuustekijöitä minullekin, kaikki eläimet ja linnut.
PoistaJos/kun jaksat lukea eikä ole muita kirjoja luettavanasi, niin lue tämä. Se on vaikuttava, sopimattomalla tavalla hauska ja hyvin kirjoitettu, kuten näkee noista otteista. Tsemppiä Tuija. Tulee parempi päivä ja huhtikuun jälkeen toukokuu.