En ole lukenut Paulo Coelhoa. Eilisen Hesarissa Juhani Karila kirjoitti, että itseään fiksuina pitävät lukijat kehuvat Coelhon lukemattomuudella. Noniin, nyt se on tehty. Mutta se, mitä Karila kirjoitti Coelhossa arvostamastaan pätee kyllä Sadie Jonesiinkin. Ei liikaa henkilöitä, nimiä, jotka pitäisi muistaa vilkuilemalla jostain sukupuusta, joko kirjan alkulehdiltä tai piirtämällä se puu itse. Selkeää. Kotiinpaluu rakentuu jykevästi ja selväpiirteisistä henkilösuhteista kuin iso tammi. Kotiinpaluu on jo nimenä klassikko. Tosin se ei ole alkuperäisen nimen, The Outcast, hylkiö, mukainen suomennos. Sadie Jonesin romaani on kuin suuria tunteita, rakkautta ja vihaa, odotuksia, toiveita, kärsimystä tihkuva vanha tammi, jossain Englannin maaseudulla, lähellä Lontoota.
Aluksi, vuonna 1957 kotiin palaa Lewis Aldridge, 19 v. Hän palaa vankilasta tuhopolton jälkeen eikä kukaan ole häntä vastassa. Sen jälkeen Kotiinpaluu kelaa taaksepäin vuoteen 1945. Silloin Lewis ja äiti Elisabeth lähtevät Waterfordista junalla Lontooseen Charing Crossin asemalle vastaanottamaan rintamalta palaavaa isää Gilbert Aldridgea. Sodasta palaavalla isällä on odotuksensa, samoin yksin nelivuotiaan pojan kanssa isää odottaneella Lizzyllä. Ja nelivuotiaalla, joka ylpeänä odottaa isää, silti nyt vierasta miestä. Kurinalainen ja harkitseva isä näkee boheemin äidin hemmotelleen poikaa.
Aldridgen kodista päästään Lewisin paikallisen kaverijengin kautta naapurin vauraaseen Dicky Carmichaelin perheeseen, jonka yrityksen palveluksessa Gilbertkin on. Perheen tyttäret Tamsin ja Kit ovat Lewisin kavereita pienestä saakka. Perhe on paikkakunnan mahtitekijä, sillä on kylän sunnuntaikirkossa penkkinsä edessä. Komea julkisivu kätkee vaietun salaisuuden; siellä asuu naistenhakkaaja. Traaginen hukkumisonnettomuus Aldridgen perheessä virittää alun pahaa enteilevät suhteet yhä jyrkempään luisuun, isä ja poika eivät yhteisessä surussa ymmärrä toisiaan, molemmilla on omansa. Isän uusi vaimo Alice, äitipuoli joka on isän kanssa lopulta yhtä hukassa kuin poikakin, ei auta asiaa.
Viisikymmentäluvun Englannissa naiset odottavat kotona illallisen kanssa kun mies tulee toimistosta kotiin, drinkit valmiina. Vähänkin varakkaammissa perheissä - kuten Aldridgen - kun apulaisetkin on, niin perheen rouvat, toinenkin, alkavat aikansa kuluksi availla viinipulloja. Lewisin kujanjuoksu jatkuu kahden tulen välissä, kotona hän on kipuilevan parisuhteen sivustakatsoja ja ulkona hän on koko kyläyhteisön hyljeksimä kummajainen, joka sopii syylliseksi moneen. Ja hän alkaa käyttäytyä sen mukaisesti, toimia ukkosenjohdattimena sekä kotona että naapurissa.
Sadie Jones rakentaa tarinaa Lewisin näkökulmasta. Tapa, jolla äitinsä menetyksestä traumatisoitunut nuorukainen kohtaa jatkuvaa väärinymmärrystä ja kiusaamista on piinaavaa. Ymmärtäjiä löytyy vain Lontoon ilotyttökorttelista ja lohtua isän ginipullosta. Uskottavuus on hieman koetuksella kun rakkauden kohde vaihtuu tytöstä toiseen heittämällä, mutta noinhan se voi olla, kun puhutaan alle parikymppisistä nuorista. Henkilöt ovat myös jonkin verran kliseisiä, esimerkiksi pahvi-isä jonka tunteettomuus on osittain perustelematonta. Riittääkö käyty sota siihen? Muutenkin koko taka-alalla häämöttävä, sokea ja selkärangaton aikuisyhteisö, lukuunottamatta ilotyttöä ja haavoja paikkailevaa perhelääkäriä vaikuttaa nuorten päähenkilöiden rinnalla kuin laumalta teini-ikäisiä kiusaajia.
'Jos pidit Ian McEwanin Sovituksesta, rakastut tähän', ilmoitetaan romaanin kansilehdellä. Outo tapa mainostaa romaania minusta. Lopussa on joka tapauksessa virkistävä tunnelman muutos, ei enää jatkuvan pahaenteisen uuden kärsimyksen hajua, vaan uljasta taistelua vääryyttä vastaan. Ja vähän vaaleanpunaista taivaalla. Sekin sen verran ruusuista, että pieni epäuskottavuuden pilvi nousee horisontista. Mutta elokuvassa loppu näyttää varmasti hyvältä. Elokuvaan tässä on hyvin aineksia.
Kotiinpaluu on vanhanajan romaani, jossa tarina vetää koskaan kulumattomine moraalisine teemoineen. Ajankuva on huolellinen ja nuoret päähenkilöt liikuttavia.
Sadie Jones: Kotiinpaluu
The Outcast 2008, suomentanut Marianna Kurtto
Otava 2016, 360 s
tykkään Coelhon rauhallisesta flolosofisoimisesta - en välitä mitä muut sanovat :)
VastaaPoistafilosofisoimisesta (iPad ei osaa suamee)
PoistaEi pidäkään välittää. Siksi HS toimittajakin siitä kirjoitti ja nosti noita asioita, joista voi ilman muuta olla samaa mieltä. Niin paljon on monenlaista rasittavaa kikkailua. Kyllä selkeys on hyvä asia.
PoistaOlen lukenut Coelhoa joskus nuorempana, mutta enää en suostu häntä lukemaan. Olen siis varmaan viisastunut :D Mutta oikeasti, Coelho on jotain pseudo-onnellisuustiedettä, jollen olen allerginen.
VastaaPoistaMitä tulee tähän Jonesin kirjaan, niin olen jo jonkun aikaa pohtinut, että pitäisikö lukea tämä uudestaan, jotta mahdollisesti pääsisisin äänestämään Kotiinpaluuta Blogistaniassa. Edellisestä lukukerrasta on jo jotain 7-8 vuotta, joten olisi myös mielenkiintoista nähdä, miltä tämä nyt tuntuu, koska tämä teos herätti rakkauteni Jonesin kirjoihin.
Noin minäkin olen tuon Coelhon ollut aistivinani, olen jossain kirjakaupassa pläräillyt.
VastaaPoistaSadie Jones osaa kertoa vetäviä tarinoita, tämäkin oli todella helppolukuinen ja vei mukanaan. Jossain vaiheessa sitten alkoi tuntua, että tarina kallistuu vähän liian mustavalkoiseksi ja yllätyksettömäksi, että näitä on nähty. Mutta hyvin hän nostaa sen jännitteen ja pahaa aavistelevan tunnelman.
Jännä juttu, mutta lainasin kirjan juuri englanniksi. Pientä ristiriitaa Hylkiö-nimen ja romanttisen kansikuvan välillä. Hylkiö ei ehkä ole myyvä nimi, joten kai se oli pakko muuttaa ihquksi Kotiinpaluuksi.
VastaaPoistaOlen lukenut yhden tai kaksi Coelhoa. Masennuin kirjojen junttimeiningistä. Coelholla itsellään tietysti kova yritys olla filosofinen.
Varmaan hyvä lukea englanniksikin, Sadie Jonesilla on kaunista ja selkeää kieltä. Ei voi olla kyse pelkästään suomennoksesta. Kotiinpaluu-nimisiä romaaneja tuli ällistyttävä määrä, kun hain tätä verkkokirjastosta kirjan nimellä. En tykkää kansikuvasta, vaikka siinä onkin huolellisesti 50-luvun vetimiin puettu pariskunta. Pariskunta ei minusta näytä romaanin henkilöiltä.
VastaaPoistaNoniin, lisää vahvistusta Coelho-ennakkoluulolleni :) Kiitos kommentista Tuija.