sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja



Eläimet tottuvat nopeasti uraanilampun luihin asti valaisevaan valoon, sanoo isä niminovellissa. Näissä novelleissa ei ole mitään mihin voisi tottua, ei mitään totuttua. Muutama novelleista pohjaa aiemmin kirjoitettuun novelliin tai artikkeliin, joista on luettelo lopussa. Uraanilamppu on päivitys Juhani Ahon novellista 'Siihen aikaan, kun isä lampun osti'. Tässä käytetään avoimesti vanhaa hyväksi, ja tehdään siitä uutta. Vanha kertomus saa uuden elämän.

Harry Salmenniemi on kerännyt mainetta runoilijana. Ilmankos hänen proosansa tuntui minusta tosi villiltä, runoja kun en harrasta. Silti hänen monet maailmansa herättivät suurta uteliaisuutta, kunhan tokenin parin ensimmäisen novellin aiheuttamasta huonovointisuudesta. Novelleissa oli minulle muutama käsittämätön, nostin kädet ylös - olen liian tyhmä tai liian ulkona kirjallisten sisäpiirien keskusteluista. Kaksi ensimmäistä ovat  ylen  ahdistavia, Uraanilamppu ja Krematorio, maailmanlopun tunnelmineen.

Toisessa päässä on, ei käsittämättömiä, mutta jotenkin kuivahtaneita: Fantastinen salaatti on parodia ruokahifistelystä, joka kangistuu luetteloksi. Kompleksi on samantapainen yksityiskohtainen massiivisen rakennelman kuvaus mittoineen kaikkineen. Rakennelma on jonkinnäköinen kirkko/linnoitus ja novelli on kuvitettu hienoilla piirroksilla portaista ja holveista (Giovanni Battista Piranesi). Kompleksi on rakennelma ja ylemmyyden pompöösi manifesti.

Onneksi kokeileva proosa tarkoittaa myös suurta vaihtelua novelleissa, ja löysinkin puhuttelevampia ja hauskoja novelleja. Ne keikkuvat kaikki enemmän tai vähemmän hysterian partaalla, tai ovat ainakin neuroottisen oloisia monologeja ja dialogeja, mutta mielen pimeimmistä onkaloista pulpahdetaan aina välillä pintaan.

Kaksi ihmistä kaupungissa - parisuhdekauhua, jossa tulevaisuuden pelko kohdistuu mahdolliseen lapseen tai menetettyyn mielenterveyteen. Pariskunta istuu kahvilassa mutta unet ja painajaiset valuvat päälle yhtä mittaa. Novelli loppuu käsin kirjoitettuun osuuteen, josta en osaa sanoa mitään. Sain selvää, käsiala on tihrua mutta luettavaa. Oma mielenkiintonsa siinä joka tapauksessa.

Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani - kohtaaminen kustannustoimittajan kanssa. Tämä on kokoelman täyteläisin, kiinnostavin ja hauskin novelli - kuten ironisesta nimestäkin voi aavistaa. Vastakkain istuvat taas äärimmäisen neuroottinen minäkertoja, kirjailija ja tyylikkään hallittu kustannustoimittaja. He käyvät läpi ilmeisesti tätä nimenomaista kokoelmaa. Kirjailija kamppailee alituisesti paniikin partaalla, mutta nousee taas, kiitollisena, kustantajan seuraan. Jos hengittäisin syvään, syttyisin tuleen. 

Kustantaja karsii rasistisia tekstejä, vaikka kirjailijan mielestä ne ovat tuleva uusi genre. - Rasistit eivät lue. Siksi he ovat rasisteja, tyrmää  kustannustoimittaja. Kirjailija on milloin tahansa hajoamaisillaan - ja sen uskoo - mutta lujahermoinen kustannustoimittaja on ennenkin nähnyt sitä eikä anna sen tapahtua. Siinä on hänenkin leipänsä kiinni.

Miksi koskit penikseeni - neuroottinen mies hermostuu todella - novelli koostuu pelkistä kysymyksistä väärän liikkeen tehneelle naiselle. Tämäkin tosi hauska, vaikkei uskoisi. Riippuu tietenkin huumorintajusta.

Piilodepressio pohjaa J.P. Roosin artikkeliin "Piilomasennus - suomalaisten miesten kansantauti". Novellissa kertoja löytää piilomasennuksen Lapuan liikkeessä toimineelta kenraalimajuri Kurt Martti Walleniukselta, 'jonka koko omaelämäkerrallista tuotantoa voi pitää piilodepression kuvauksena'. Kertoja on perheenisä, jolla on kokemusta löytämästään; hän analysoi teksteistä tunteiden puuttumista. - Sama Wallenius mainitaan muuten eilisessä Kemppisen blogissa (Viinan villitsemät kenraalit).

Merkillinen novelli on Ohjaaja. Se on konservatiivinen puheenvuoro, jossa hyökätään 60-luvun avantgardistisia elokuvakokeiluja ja myöhempiä taistolaisvaiheita vastaan. Pohjana on MikaTaanilan artikkeli. Vihan kohteena on varsinkin Eino Ruutsalo -niminen taiteilija. Googlasin Mika Taanilan artikkelin ja se on sisällöltään tämän vastakohta, kokeilijoita arvostava. Kertoja on vanhan realistisen suunnan elokuvantekijä, joka kukkahattutätimäisesti survoo kokeilut lattian rakoon ja syyttää kokeilijoita omasta syrjään jäämisestään.

Summa summarum: runoilija on pannut kovat piippuun ja siinä saa proosa tutista.

Kokoelma on vuoden aikana saanut paljon huomiota, en muista mistä olin oman vinkkini napannut: SuketusOmpputuijata ja muita.


Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja
Siltala 2017, 177 s




5 kommenttia:

  1. (luin hiljattain Adrian Pereran kirjan, puhutaanko tästä turkulaisesta Suomessa?
    http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2017/11/white-monkey-av-adrian-perera.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei näytä suomenkielisellä puolella paljon juttua löytyvän, mutta svenska YLE on nostanut esille ja löytyy arvio Ruskeat tytöt-blogista. Siinä kiitetään, mutta sanotaan ettei pääse yllättymään. Päinvastoin kuin Salmenniemen proosassa siis.. Kiitos vinkistä, Hannele. Laitan Pereran ylös. Haluankin lukea ruotsinkielistä, ja kiinnostaa juuri se yksi suunta, mistä arvioija vähän kritisoi tuossa blogissa.

      Poista
    2. juuri, minäkin uteliaaksi kun arvostajat negatiivisia ilman syytä.... kirjastossa pitäis olla.

      Poista
  2. Varmaan jännä kokoelma. Piilodepression aihevalinnassa saattaa olla riskinsä.

    Tuo rasisti-väittämä on aika mehukas. Jos rasistiksi kehittyy ihminen, joka ei lue, eikö juuri silloin kannattaisi tarjota rasisteille sellaista luettavaa, jonka parissa he viihtyisivät? Lukeminen de-rasistaisi heidät? No heh-heh...

    Tänään tosin luin netistä, että lukeminen ei edes kannata, ellei lukija osaa ajatella luettavaansa useammalta kannalta. Ja luultavasti nimenomaan siltä useammalta kannalta, jonka väestön valtavirta hyväksyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyksellinenhän tämä. Runoilijan kynän jäljen kyllä huomaa. Siinä on heti pienemmässä mitassa enemmän mukaan ujutettua, ja siten punnittua tekstiä. Epämiellyttävä tyhmä olo tuli välillä, kun en ymmärtänyt mitä tästä nyt pitäisi ajatella, metaforaa etc. Mutta kun siitäkin luovuttaa, niin eikun iloisesti eteenpäin..

      Kaikkea sieltä netistä tosiaan löytää. Kuka sen kannattamisenkin määrittelee. Taas joku on asettautunut ylemmäksi määrittelemään. Ja mittailemaan jollain konstilla.

      Poista