sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kevyesti kohti uutta vuotta 2018



En harrasta naturismia - vaan maalausta. Pariskunta kuvastaa optimistista ja pelotonta asennetta tulevaan. Se kantakoon uutena vuonna! Maalauksen on inspiroinut valokuvaaja Elliott Erwittin retrospektiivinen näyttely, josta oli artikkeli HS:ssä. Näyttely näyttää jatkuvan Salon taidemuseossa helmikuulle 2018 asti.

Hyvää Uutta Vuotta, tutut ja tuntemattomat - rauhaa & rakkautta!

10 kommenttia:

  1. Kivat hääasut ja aika edullisetkin :D

    Hyvää uutta vuotta Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ja tosi ekologiset myös :D Ei jää paljon kierrätettävää.
      Kipinöiköön tulisen sanansäiläsi lieska myös tulevana vuotena, Omppu!

      Poista
  2. Mitä riemastuttavin postaus, joka sai leveän hymyn huulille, jonka Ompun kommentti räväytti makeaksi nauruksi! Tuhtia asenetta, josta voi vain ottaa opiksi. Kiitos ja kuin myös: rauhaa & rakkautta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä asenteesta voi ottaa mallia. Hyvää uutta vuotta, Takkutukka!

      Poista
  3. Hieno! Huumori on taitolaji niin kirjoissa kuin kuvataiteessakin :). Oikein hyvää alkavaa vuotta sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos samoin Marika - jatkukoon innostunut lukusi ja kirjoittamisesi ensi vuonnakin! Ja miksei jatkuisi, kirjakauppa ja kirjasto pursuaa uutta ja mielenkiintoista, vanhan lisäksi. Kyllä meidän kelpaa.

    VastaaPoista
  5. Kaunis maalaus. Pidän sen värimaailmasta kovasti.

    Toivon kaikkea hyvää uuteen vuoteesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Onnea ja iloa uuteen vuoteen! Jatkukoot tuliset keskustelut blogissasi samalla innolla :)

      Poista
    2. Leena, taas kerran huokaan, miksi en koskaan opi! Kyslevä asenne ei oikein käy nykyään, kun pitäisi nopeasti peukuttaa tai lytätä.
      2018 on kivannäköinen luku.

      Poista
    3. Otat aiheesi rohkeasti käsittelyyn, vaikka ne olisivat hyvinkin tulenarkoja, kuten Nymanin kirjasta syntynyt keskustelu mediassa - ja nyt blogissasikin. Meinasin itsekin jotain kommentoida, mutta en ole lukenut ja mietittyäni löysin niin valtavasti näkökulmia, että luovutin. Periaatteessa näen sen puheenvuoron kuitenkin yksilöpsykologisena ja perustuloa puolustavana nykyisessä työn muutoksessa.

      Poista