Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä.

Se mikä tapahtuu jollekin toiselle, voisi tapahtua minulle.
Paitsi nuorena kuoleminen.
Se ei voi tapahtua minulle.
Mutta olisi voinut tapahtua, silloin kauan sitten.

Alaotsikko oli niin pienellä kannessa, että huomasin sen vasta nyt kun aloin lukemastani kirjoittaa. Rakkaus on ensimmäisenä eikä turhaan. Aiheita esiintyy tässä kirjassa yhtenä lukuna, sama otsikko kuin Jouko Turkan yhdellä teoksella. Tutustumiseni Pirkko Saisioon alkoi vasta myöhemmällä iällä ja vasta hänen viimeisistä teoksistaan, tästä ja tästä. Ja Slava tietenkin.Pidän paljon näistä pohdinnoista, mietiskelystä, jutustelusta. Ja siitä itseironisesta huumorista, jolla hän pyyhkäisee naamaltaan liian juhlavan ilmeen. Ei patetiaa eikä paasaamista. Maailman tarinat koostuvat nimittäin seitsemästä aiheesta (vrt seitsemän kuolemansyntiä). Ne ovat yleviä, Rakkaudesta Kuoleman kautta Katumukseen, mutta Saision listalla viimeisenä tulee Pitkästymisen välttely.

Tässä kokoelmassa novellimaiset, draamalliset lyhytproosan palaset liikkuvat keveästi kohti tunnelmallista proosarunoutta: ilmavasti sivuille painettuja ajatuskulkuja, jotka vaihtuvat lakonisiin dialogeihin, omaelämäkerrallisesta aineksesta kuviteltuihin kohtaamisiin. Saisio tutkailee kokemusmaailmaansa, teatteria, esiintymistä ja kirjoittamista monissa maisemissa, Suomessa, Madeiralla, Hammerfestissa, Berliinissä.

Kirjailija punoo monenlaisia kohtauksia, ehdottaa aiheita, pysähtyy kohtaukseen, pohdiskelee mitä tehdä henkilöilleen, vetäytyy taustalle - ja kirjoittaa hienoja dialogeja. Käsikirjoittaja, ohjaaja ja kirjailija tepastelevat näillä näyttämöillä. Rakkaudesta puheen ollen, Repliikki, sijoittuu kolmeen eri kertomukseen.

Petetty on yllätetty, hämmentynyt, ja sanoo sen, mitä tällaisissa tapauksissa on tapana sanoa, sanoo, ettei hän ole lesbo.
Ja sitten kuningasrepliikki Pettäjälle:
- En minäkään ollut ennen kuin sinut tapasin.

Repliikkiaiheesta löytyy kolme kertomusta, toinen ja kolmaskin yritys repliikiksi. Kirjallisuuden maailmassa Dostojevskia ei voi välttää, mutta sillä suunnalla päivitys on tarpeen ja silloin tulevat vastaan uudemman ajan Kristuksen takia houkat, hyvin venäläisiä kohtaloita. Sitä taustaa vasten kirjailija analysoi Pussy Riotin aktivismia ja sen kahta näkyvimpää toimijaa, Maria Aljohinaa ja Nadežda Tolokonnikovaa. Pohtiessaan Venäjällä kohahduttanutta rakkaustarinaa Maria Aljohinan ja tämän meluisimman kriitikon Dmitri Enteon välillä, kirjailija päätyy oivallukseen:

Tämä rakkaustarina, tai pelkkä tarina, kätkeytyy monen
naamion taakse.
Naamion takana on toinen naamio, naamioita naamioita
peittämässä.
Ei maatuskanukkea suotta juuri Venäjällä keksitty.

Onkin luontevaa, että kirjailija jatkaa keskustelua Tshehovin kanssa novellista Karviaismarjat. Jos olisin näytelmäkirjailija, Epäröintejä luultavasti avautuisi vielä läheisemmällä tavalla. Usein kirjailija keskustelee itsensä ja lukijan kanssa, epäröi, ja antaa itselleen luvan vaihtaa suuntaa keskellä kertomusta, miettii, mitä mikin suunnanvaihto merkitsee.

Monissa tarinoissa voi aavistaa teatterimaailman sisäpiirin kokemuksia, mutta tunnistettavuudesta etäännytettynä. Kaiken kaikkiaan Pirkko Saision seurassa viihtyy, kuten viisaan ja hauskan ihmisen kanssa aina. Näitä pohdiskelevia ja keskustelevia kirjoja lukiessa tunnelma on lämmin ja läheinen, paikoitellen hulvaton.

Tumma on kuitenkin aikuinen nainen; ei ole mahdollista, että hän rakastuisi lohduttomasti naiseen, jonka kanssa on vaihtanut muutaman satunnaisen ajatuksen.
Tumma tuntuu väittävän vastaan; hänestä kirjailija ei nyt seuraa hänen tunnemaastoaan riittävän sensitiivisesti.

Pirkko Saisio: Epäröintejä. Tunnustuksia rakkaudesta, kirjoittamisesta ja esiintymisestä.
Siltala 2019, 260 s