keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Ahkerat lukutoukat


Kuljin tänään, kuten usein muutenkin kaupunkikävelyilläni tämän veistoksen ohitse. Se sijaitsee Samppalinnan koulun vieressä ja on Simo Heleniuksen käsialaa. Se on erikoisen kekseliäs ja leikkisä, julkiseksi veistokseksi. Yleensä julkisissa veistoksissa ei näy pahemmin olemisen sietämätöntä keveyttä, vaan ne ovat loputtoman raskaita ja paikalleen jämähtäneitä. Ohikulkija toivoisi yhden jos toisenkin teoksen  maatuvan armollisesti luonnon kiertokulussa.
Mutta nämä lukutoukat eivät kuulu niihin. Paikka oli viime kuukaudet tyhjänä, mutta kävi ilmi että lukutoukat olivat käyneet huollossa ja nähtävästi kylpemässä. Palasivat huomattavasti kylvystä punehtuneina, kirjakin oli ehtinyt harmaantua.
Aina kaupunkikävelyni päätyvät Aurajoen rantaan. Mikä siinä onkin, että joen rannalla on niin rentouttavaa kävellä? Siinä on oma mikroilmastonsa, ja oma äänimaailmansa, Läntisellä rantakadulla autoja ei kuulu eikä näy, muutama lokki naukaisee ja siinä tulee terveiset mereltä, kesästä joka on vasta alkamassa. 







7 kommenttia:

  1. Monivaiheisena kuin Auran aallot laskevat tai lukevat lukutoukat kirjaansa kukin omalla tavallansa. Mitä kirjasta jää jäljelle? Onko tärkeämpää että toukat jäävät ja eiväthän nekään ainaiseksi jää? Kukapa jäisi. Kannatan jyrkästi sitä että teoksessa on enemmän kuin yksi väri.

    Keväiseltä siellä näyttää. Ei taida sulamisvesistäkään suuremmalti harmia olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole jäitä nähty Aurajoessa tänä keväänä. Pieni riite taisi käväistä jossain vaiheessa.
      Monivärisyyskin on harvinaista veistoksissa. Betonistakin saa näköjään monenlaista tehtyä.

      Poista
  2. Kas vaan, en ole moisia lukutoukkia tiennyt olevan olemassa. Ovat tainneet syntyä vasta Aurajokirannasta muuttoni jälkeen. Kuuden vuoden ajan kävelin siellä ympäriinsä. Samppalinnan ja Vartiovuoren mäet lähialueineen tunnistin melkeinpä reviiriini kuuluviksi.

    Kelpo kevättä toivottaen, karanteenissakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää olevan vuodelta 1975 tuo teos. Minä muutin takaisin Turkuun liki 30 vuoden jälkeen eläkeläisenä enkä muistaakseni myöskään ole nähnyt sitä aiemmin. Paikka on myös aika huomaamaton Itäisen Pitkäkadun varrella koulun seinän vierellä. Koulu on aika karua laatikkoarkkitehtuuria, mutta veistos sitä kivasti piristää.
      Mukavia pääsiäispyhiä, kaunista kevättä!

      Poista
  3. Kiitos osviitasta. Käyn katsomassa, kun Liedosta ajelen Turkuun maailman taas avauduttua.

    VastaaPoista
  4. Patsasta en ole nähnyt, mutta olen samaa mieltä tuosta, että Aurajoen ranta on kiehtova paikka. Jos olen Turussa käymässä, jokirannan kahviloissa tulee istuttua. Maisemat viehättää ja kaikkea jännää löytyy alueelta, kuten eri aikakausilta peräisin olevia rakennuksia. Ihan eri fiilis kuin Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin sen olen minäkin kokenut, vaikka Helsingistäkin tykkään. Mutta just tuo eri korkuisten vanhojen rakennusten maisema on jotenkin lempeä, valoa tulee enemmän ja tietty joki leikkaa semmoisen ison vivahteikkaan lähteen keskelle. Se on iätön ihmisen näkökulmasta. Helsingin keskusta taas on isojen muurimaisten taloseinämien pimentämä. Onneksi on Espa. Ainakin Pohjois-Esplanadilta pitäisi autoliikenne saada ohjattua pois ja fiilis olisi sielläkin ihan toinen.

      Poista