Douglas Stuart: Shuggie Bain

Det blev mörkt tidigt nu. Gatubelysningen var tänd och en flock herrelösa hundar vandrade av och an och sniffade mellan diken och läckande avloppsledningar. En av dem lyfte på benet och pissade, och de andra följde efter i tur och ordning. När Agnes vände sig mot kvinnorna igen log de allihop hungrigt tillbaka. "Ja, skål då", sa hon.

Laitoin Douglas Stuartin Shuggie Bainin varaukseen ensin alkukielisenä ja jouduin aika pitkään jonoon, ennen kuin huomasin että teos löytyy jo ruotsiksi - ja hyvä niin, minulle helpompi. Suomennos lienee tulossa, toivottavasti. Sen verran timanttinen lukukokemus Shuggie Bain oli.

Skotlannin Glasgow 1980-luvulla muistuttaa vähän kuvauksia Pohjois-Amerikan ruostevyöhykkeeltä. Näivettyvän teräs- ja telakkateollisuuden aiemmin tarvitsemia, toimeentulossaan kärvisteleviä, köyhtyviä perheitä, suljettuja kaivoksia hiilikasoineen. Hugh "Shuggie" Bain elää lapsuuttaan Thatcherin Britanniassa. Rautarouvan mukaanhan yhteiskuntaa ei ollut olemassa, oli vain yksilöitä, oman onnensa seppiä. 

Shuggien isä Big Shug ajaa taksia ja hoitaa samalla naisasioitaan, tarpeen mukaan. Perhe asuu ahtaasti äidin, Agneksen vanhempien luona. Perheeseen kuuluvat Agneksen lapset edellisestä avioliitosta, Alexander, Leekiksi kutsuttu ja Catherine. Kaikki ovat nyt Baineja, koska uusi isä on protestanttinen kunkku eikä katolista nyhveröä, Brendan McGowania kukaan enää muista, lapset ajan mittaan vähiten. Työväenluokan piirissä on tärkeää mitä värejä tunnustaa, kunnon protestantti kantaa Glasgow Rangersin värejä, katoliset Celticin. Shuggielle se ei ole tärkeää, mutta jos poikajengi kiusaa kadulla, on hyvä tietää etukäteen mikä on oikea vastaus. Naisten paikka on kotona, hoitamassa kasvavaa perhettä. Ainakin mies tietää, missä vaimo viettää aikaansa, vaikka sitten juopotellen, kuten Agnes.

Romaani alkaa ja päättyy vuoden 1992 Glasgown South side-kaupunginosan asuntolan huoneessa. Perhehistoria avautuu Shuggie-pojan näkökulmasta kymmenen vuoden takaisista tapahtumista. Muille perheenjäsenille äiti voi olla taakka, mutta hänelle Agnes, hieno ja kaunis kuin filmitähti on aina päähenkilö, muut ovat pelkkiä statisteja. Siitä huolimatta, että hänen ensimmäisiä lapsuuden kokemuksiaan on humalaisen äidin sytyttämä huonepalo, kuin enteenä tulevasta. Äidille taas rakkaus mieheen on ensisijaista, eikä hän etsi kaukaa lääkettä kun hän joutuu sietämään itsekkään Big Shugin kohtelua, jossa hän on vain yksi monista naisista, joita tämä hoitelee mielensä mukaan, vierelleen ja kauemmas. Kuten niin että Shug muuttaa koko perheensä uuteen osoitteeseen Pitheadissä, entisen kaivoksen ympärille kasvaneeseen yhteisöön - muuttamatta kuitenkaan itse mukana. 

Agneksen lääkkeen nimi on Special Brew, mutta vodka ja muukin alkoholi käy. Dricker du vad som helst? - kysyy eräs uusista naapureista, naisista jotka kiinnostuneina seuraavat tulokkaiden elämää, varsinkin kun perheen äiti on erityisen kaunis ja luulee selvästi olevansa muita parempi, hienoine turkisjakkuineen ja korkokenkineen, kun taas paikalliset naiset kulkevat likaisissa rytkyissään, tukka kampaamatta, kuten lapsensakin. 

Niin, romaanin nimi on Shuggie Bain, mutta enemmän se on äidin tarina. Hän on vain päähenkilöksi liian paljon pelistä pois, kännissä. Agnes on alkoholisti, mutta myös kiinnostava hahmo, teräväkielinen, levoton nainen mutta rakastava äiti, kun siihen kykenee. Agneksen kamppailu on Shuggie Bainin tuhovoimainen tulen liekki. Sitä alkaa seurata sydän pamppaillen, parasta toivoen, pahinta odottaen. Ei kai hän voi nyt retkahtaa, juuri nyt kun kaikki alkaa näyttää aika hyvältä sittenkin... Lapsen, Shuggien rakkaus on mittaamaton, kärsivällisyys loputonta. Ei edes vanhemman veljen Leekin vetäytyminen yhä kauemmas saa 10-vuotiasta pikkuveljeä Shuggieta muuttamaan mitään. Sisar on jo aikoja sitten häipynyt Afrikkaan. Toivo herää aina uudelleen ja koittaa pidempikin raitistumisen aika. Kodissa alkaa olla normaalia. Ateriat, vaatteet, koulu. Ainoa, mikä poikaa kirvelee on, että muutoksen saa aikaan uusi mies. Miksei hän riittänyt siihen?

Shuggie hörde kvinnan säga till en skötare att Agnes nog arbetade på gatan. "Det gör hon inte alls", sa Shuggie med stolthet i rösten. "Min mamma har inte arbetat en dag i hela sitt liv. Hon är alldeles för snygg för det".

Shuggiella on tekemistä omankin olemuksensa kanssa. Hän opettelee miesmäistä kävelyä isonveljen opastuksella autioilla hiilikaivoksen takamailla. Sillä hänen epäilyttävä tyttömäinen olemuksensa on huomattu. Äidin maine lastensa ruokarahat viinaostoksiin käyttävänä juoppona, vieläpä liian kauniina sellaisena lisätään Shuggien syntitaakkaan, kiusaajat ilkkuvat kaikkialla. Alkoholistien lapsia löytyy kyllä muitakin, brittiläinen luokkayhteiskunta varmistaa sukupolvien ketjun tehokkailla köyhyyden kahleilla. 

Douglas Stuart kuvaa Glasgown köyhien arjen vavahduttavasti, mutta tunnelma ei kaikesta huolimatta painu synkäksi, koska näköala on niin tiukasti kasvavan pojan. Tulee hyviä hetkiä, viime hetken pelastuksia, ystävyyttä, rakkautta, veljeyttä. Poika ei näe tulevaisuutta toivottomana, vaikka kaikki toistuu tappavaan tahtiin: kunnalta saadut viikottaiset tukirahat katoavat viinakauppaan, Shuggie oppii kääntämään sammuneen äitinsä, laittamaan teen ja maidon ja pienen korjaavan huikan sängyn viereen, riisumaan kengät ja rintaliivit. 

Jokainen oluentuoksuinen hetki, jokainen Shuggien ylivoimaiselta näyttävä kamppailu äidin puolesta, Angien tapa koota raunioitunut olemuksensa uudelleen ryhdikkääksi ( kylpy, puhtaat vaatteet, hiusspray, helmet), Angien kannustava asenne poikaa kohtaan, silloin harvoin kun hän tämän todellisuuden näkee  - kaikesta rakentuu väkevä ja pakahduttava kertomus. Parempaa käännettä alkaa odottaa sekä epätoivoisena että toiveikkaana. Että nämä muiden hylkimät ihmiset, äiti ja poika, tämä itsetuhoinen nainen ja hänen ainutlaatuinen poikansa, että he sittenkin onnistuisivat. Sitä alkaa toivoa silmät sumeina ja sydän pamppaillen.

Huhh mikä esikoisromaani! Shuggie Bain jätti syvän jäljen, se on vaan niin hieno. Romaani voitti Booker palkinnon vuonna 2020 ja National Book Award -ehdokkuuden.

Jag har minnet av min mor och hennes kamp att tacka för allt, och min bror som gav mig allt han kunde.

Douglas Stuart: Shuggie Bain, 2020
Ruotsintanut Eva Åsefeldt
Albert Bonniers Förlag 2021, 459 s