maanantai 3. lokakuuta 2022

Daniela Krien: Muldental


Tutustuin Daniela Krieniin ensi kerran muutama vuosi sitten ja luin hänen romaaninsa Vielä joskus kerromme kaiken. Se on intohimoinen kertomus paheksutusta suhteesta nuoren tytön ja keski-ikäisen miehen välillä, taustalla DDR:n eli entisen Itä-Saksan viimeiset ajat ennen Saksojen yhdistymistä. Se jätti vahvan muistijäljen intensiivisellä tunnelmallaan.

Samoihin entisten "ossien" sielunmaisemiin tutustuttavat myös Muldentalin novellit, kertomukset. Niitä maisemia leimaavat köyhyys, työttömyys ja siitä aiheutuvat rajut muutokset, pettymykset, syrjäytyminen ja mielenterveyden horjuminen, alkoholismi, prostituutiokin ajoittaisena perustarpeiden rahoittajana. Minun sankarini eivät ole voittajia. Silti jotkut heistä löytävät onnen, toteaa kirjailija prologissa.

Jollain tasolla entinen Saksan Liittotasavalta ja Saksan Demokraattinen tasavalta ovat kadottuaan, Saksojen yhdistyttyä, näyttäneet kauempaa ihmiskokeilulta: elämää jatkuvasti muuttuvassa markkinataloudessa, kapitalismissa, johon törmäytetään staattisen vanhoillisesta diktatuurista siirtyvien ihmisten kokemuksia. Niitä murroksia ja reaktioita, selviytymistä ja uupumista, rikkinäisyyttä ja identiteetin etsintää Krien havainnoi kertomuksissa.

Odotukset vihdoin koittavasta vapaudesta nousevat tähtiin ja kun vastassa onkin ihmisiä, jotka muurin murtumisen jälkeen nyrpistävätkin nenäänsä, tunteet heittelehtivät pettymyksestä vihaan. alemmuudentunteesta kostonhaluun. Sama kielikin voi murteissa muuttua pitkän etäisyyden jälkeen käsittämättömäksi. Kertomuksissa näyttäytyy koko elämän kirjo, neljän seinän sisällä perheen dynamiikkaa, rakkauskertomuksia ja muistojen saldoja, tyhjeneviä taloja rikottune ikkunoineen. Krien todellakin osaa näyttää, mitä murrokset merkitsevät, hänen ei tarvitse selittää. Hän taikoo viivyttelemättä kohtauksen baarissa, kaupassa, kadulla. Äärimmäisen tarkasti mutta pienin elein hän onnistuu valaisemaan vahvemman asenteita ja toisen suojautumista tunnistettavassa tilanteessa.

"Jos vieraat käyttäytyvät sillä tavalla, heidän ei tarvitse ihmetellä, miksei heitä haluta tänne."
Vieraat? Anne vinkkaa tarjoilijalle ja osoittaa tyhjää viinilasiaan.
Kanat kaakattavat kuorossa: "Siihen on vastattava kovin ottein."
"Minulla ei varsinaisesti ole mitään osseja vastaan, ei todellakaan, mutta tuollainen menee jo liian pitkälle."

Niminovelli kahdessa osassa kuvaa narsistisen taiteilijan varjostamaa perhehelvettiä. Pyörätuolissa istuva Hans valvoo toimintaa talossa keittiötä myöten seinään puhkaistusta aukosta. Koska taiteilija on saavuttanut asemansa jo vanhan vallan aikana, murros näkyy perheessä omalla tavallaan. Vaimo on kiristetty perheenjäsenten avulla Stasin ilmiantajaksi, mutta taitelija onnistuu pystyttämään kotonaan oman valvontakoneistonsa, jossa ei ympäröivän maailman moraalikadosta tarvitse välittää. Vaimo ja poika kantavat taakan ja saavat selviytyä miten taitavat eikä Hans tee sitä heille helpoksi.

Nämä ovat satuttavia kertomuksia eikä niissä useinkaan ole selkeitä loppuja, selviytymisiä ja elämän jatkumista kuitenkin. Daniela Krienin kertomukset tekevät syvän vaikutuksen, jokainen niistä on kihisevän draaman tihentymä. 

Romahtaneessa järjestelmässä valheet olivat olleet niin surkeita, että kaikki olivat tajunneet ne valheiksi, uudessa järjestelmässä taas harhakuvitelma ja todellisuus olivat kuin kaksi marjaa.

Kertomukset sijoittuvat Mulde-joen laaksoon entisen Itä-Saksan puolella.

Daniela Krien: Muldental, 2020, suomentanut Olli Sarrivaara
Lurra Editions, 2022, 264 s


6 kommenttia:

  1. Tämän voisi lukea, DDR kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. DDR on ollut kiinnostava ja antoisakin kirjailijoille, jos noin voi sanoa. Daniela Krienin lisäksi esim Eugen Rugen Vähenevän valon aika teki vaikutuksen.

      Poista
  2. Hyvä kiteytys näistä novelleista. Kyllä siinä on ollut sopeutumista puolin ja toisin. Krien kuvaa kulttuurien törmäyksen hyvin. Pidin vielä enemmän tuosta mainitsemastasi rakkausromaanista, sen ajattelukin nostaa ihokarvat pystyyn.

    Loppusitaattisi alkuosa "romahtaneessa järjestelmässä valheet olivat olleet niin surkeita, että kaikki olivat tajunneet ne valheiksi" sopii juuri nyt oikein hyvin Venäjään paitsi ettei se ole (vielä) romahtanut. Kunpa niin kävisi mitä pikimmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Daniela Krienin rakkausromaani meni ihon alle. Hänellä on kyllä harvinainen lahja tuossa vangitsevan tunnelman luomisessa minusta. Hänen ei tarvitse kauan maalailla taustoja tai muuta. Hyvin lakonisella tyylillä ja muutamalla havainnolla tai dialogin pätkällä lukija on syvällä mukana.

      Kauheaa, kuinka nämä karmivat historiaan jääneiksi ajatellut ajat tuntuvat taas niin ajankohtaisilta ja tuoreilta.

      Poista
  3. Aah, DDR-kirjallisuutta. Sitä ei voi koskaan olla liikaa. Novelleja olen pyrkinyt nyt muutenkin lukemaan enemmän. Ja tosiaan, nämä aiheet tuntuvat nyt pelottavan ajankohtaisilta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. DDR-aiheisissa romaaneissa on todellakin ihan oma makumaailmansa. Eikä aina pelkästään huono, myös esim teräviä näkökulmia läntiseen paratiisiin.

      Poista