Arttu Tuominen vakuutti ensitutustumisellani, Vaiettu sukelsi poliisin työhön ja kansainvälisempään sotahistoriaankin pätevän oloisesti. Tänä vuonna julkaistu Häväistyt pureutuu valitettavan ajattomaan rikostyyppiin, nuorten naisten ahdisteluun, murhiin ja katoamistapauksiin. Ajattomasta tämän ajan kuvaksi sen tekee netin anonyymius ja helppous sen turvin houkutella uhreja.
Vanhempi konstaapeli Linda Toivonen ja kollegansa Paloviita ja Oksman ratkovat tässä porilaisen peruskoulun 13-vuotiaan tytön katoamistapausta, josta lähtee purkautumaan hyytävämpi vyyhti. Tyttö on Lindan oman tyttären rinnakkaisluokalla. Se antaa oman uhkaavan sävynsä tapahtumiin, varsinkin kun Linnean ja Lindan välit ovat jo valmiiksi kireät. Murrosikä tuottaa omat latauksensa, mutta eronneen Lindan tapa hoitaa stressiä tai löytää mitä hyvänsä selityksiä päivittäiselle vodkalla lotraamiselleen on suurin syy.
Rinnan kiristyvän rikosjuonen kanssa kulkee kipeä muisto Lindan nuoruuden kokemuksista hänen esittäytyessään aloittelevana mallina valkohampaisille muotiguruille milanolaisessa palatsissa. Siinä sankarittarella riittää samaistumispintaa niiden naisten kanssa, jotka ovat turvautuneet myöhemmin itse väkivaltaan naisten hyväksikäyttäjiä kohdatessaan.
Lindalla siis riittää traumaa ja edellisen sukupolven esimerkkiä alkoholismilleen, jonka kanssa hän elää varsinkin poliisille räikeällä tavalla. Alkoholismi on vaikea ongelma, mutta näin arkisesti kuvattuna myös tympeää luettavaa. Aihepiiri teki ehkä sen, että en oikein innostunut tästä dekkarista sen varmaotteisesta kehittelystä huolimatta. Jännitys kiristyi toki niin, että sivujä kääntelin kiihtyvään tahtiin.
Miksi siellä täällä luvun alkuun oli nostettu lehtiuutisia vastaavista kadonneiden tyttöjen tapauksista ja niiden etenemisestä, sitä en oikein ymmärtänyt. Niita on riittänyt halki aikojen, sitä ei ole voinut olla huomaamatta. Nyt on perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarjakin aloittamassa tv-sarjaa selvittämättömistä katoamisista. Suhteeni Keskisarjaan oli romahtanut jo ennen hänen näkyvää puoluevalintaansa. Kyllästyin siihen aggressiiviseen puhetapaan, jolla hän kirjamessuilla tykitti yleisöään.
Linda Toivosella on toivoa selvitä omista kummituksistaan, siihen hänellä kuvataan olevan riittävästi tahtoa.
Arttu Tuominen: HäväistytWSOY, 2023, 396 s
En pitänyt juurikaan Delta-sarjan ykkösestä, mutta tämän Häväistyt luki ihan mielellään. Minäkään en kuulu Keskisarjan ihailijoihin.
VastaaPoistaMinä pidin enemmän tuosta Vaietusta. Se johtuu kait tuosta omasta kiinnostuksestani nimenomaan poliittiseen historiaan, sotahistoriaankin.
PoistaKeskisarja kirjoittaa hyvin, mutta en enää tässä vaiheessa ihmetellyt kun hän putkahti persujen joukosta vaaleihin. Omituinen mainoskin netissä velttoilusta, jossa ihmiset kuulemma vain vetelehtivät pornosivuilla. Se joka sanoo on ite, kuten lapset viisaasti tiivistävät.
Tämä neljäs Delta-sarjan osa pitää sen, mitä edelliset antoivat odottaa. Tuomisella on sana hallussaan ja hän pitää kerrontansa juohevaana kautta linjan tuloksena sinänsä erittäin tärkeän aihepiirin etovuudesta huolimatta mielenkiintoinen ja mukaansatempaava dekkaari.
VastaaPoistaJuu kyllä Tuominen osaa tuon dekkariin oleellisesti kuuluvan jännityksen kiristämisen mainiosti.
PoistaOlen juuri lukenut Delta-sarjan kokonaan (tähän asti), ja mietin, jaksanko kirjoittaa siitä blogiin. Sujuvaa kerrontaa, paikoin erittäin hyvin ilmaistuja asioita ja juonenkuvioita. Todella luettavia kyllä, mutta jotain jään silti kaipaamaan. Minua ei niinkään tuo Lindan kupittaminen ynnä muu haittaa. Parhaat osat omasta mielestäni ovat olleet ensimmäinen ja viimeinen. Vaietun kohdalla tiesin heti syyllisen tahon, ihan jo ensimmäisiltä metreiltä lähtien. Ajattelin, ettei se voi olla mikään muu.
VastaaPoistaNäissä kahdessa lukemassani Tuomisen dekkarissa jopa minä olen arvannut syyllisen, joten eivät ole siinä suhteessa kovin arvoituksellisia;) Selkeästi eteneviä ja semmoisia humaanin oloisia yhteiskunnalliselta otteeltaan.
Poista