Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella

Sokcho on talvella autio rantakaupunki Koreoiden rajalla. Minäkertoja, nuori nainen työskentelee pensionaatissa. Siellä majoittuu nyt vain muutama matkustaja, japanilainen vuorikiipeilijä ja kauneusleikkauksesta toipuva nuori nainen poikaystävineen sekä viimeksi saapunut ranskalainen sarjakuvapiirtäjä Yan Kerrand. Kerrand sijoittaa sarjakuvakertomuksensa seuduille, joissa matkustaa ympäri maailmaa. 

Kertoja on korealaisen äidin ja sittemmin häipyneen ranskalaisen miehen lyhyen suhteen seuraus. Äiti työskentelee läheisellä kalatorilla ja odottaa tyttären menevän kohta naimisiin malliksi aikovan poikaystävän kanssa. Kohtaamiset poikaystävän kanssa eivät näytä naista innostavan. Sen sijaan sarjakuvapiirtäjä herättää kiinnostuksen ja nainen alkaa salaa seurata Kerrandin tekemisiä ja opastaa miestä tämän suunnistaessa uudella seudulla. Rantakaupunki nukkuu talviunta.

Elisa Shua Dusapinin vähäeleisesti luoma tunnelma on hyvin elokuvallinen, kaurismäkeläinen pelkistetyssä ja konkreettisessa kerrontatavassaan. Naisen ja Kerrandin välinen suhde virittyy vaivihkaa latautuneeksi, kuin tyhjästä kehittyy viehko eroottinen jännite, joka herättää odotuksia. Samalla kohtaamiset ovat täynnä epävarmuutta, salaperäinen yhteys saattaa olla ohi seuraavassa hetkessä. Sanat ja niiden sävy saavat merkitystä ja painoa, kun toivo viriää. Piirtäjän huone on naisen tarkkailun kohteena, kun hän siivoaa sitä tai tirkistelee salaa miehen piirtäessä musteella, aina naista. Mitä piirtäjän musteella toistuvasti peittämä piirros tarkoittaa? 

Makgeolli, fugu, tteok keitto, kimchi - korealaiset ruokalajit joita nainen ja hänen äitinsä valmistavat ja joiden valmistusta kuvataan - vaarallisen myrkyllisen fugun valmistusta kuin tarkkaa rituaalia - nostavat mieleen kuvia hongkongilaiselokuvasta In the mood for love. Pidätellyt tunteet kihelmöivöt Sokchon talvessa, ja samanaikaisesti ruokaa valmistetaan pikkutarkasti ja huolellisesti.  

Korealaiseen yhteiskuntaan avautuu näkymiä myös muiden matkustajien kautta. Kauneuskirurgiasta toipuva nuori nainen kuorii päivittäin siteitä kasvoiltaan. Kertojan äiti ehdottaa sitä myös tyttärelleen, työmarkkinoiden takia, vaikka tytär onkin kaunis. Äidin ja tyttären suhde on kompleksikas, vaikka he läheisiä ovatkin. Ongelmia ilmenee erityisesti syömisessä, äiti on huolissaan tyttären laihuudesta ja tytär pakottaa itsensä ahmimaan tämän seurassa. Mistä tämä epäterve tilanne on peräisin, se jää arvoitukseksi. Kylmiä suhteita naisella riittää, sillä poikaystävän kutsu seurata mukana Souliin, ei saa vastakaikua.

Koetin ajatella Soulia. Alkoholi, kaikki nauru, valot jotka repivät silmät päästä, melu joka räjäyttää kehon ja kaikki ne nuoret naiset, muoviset nuoret naiset ja miehet tuossa kaupungissa, joka keikisteli ja keinahteli, kurkotti aina vain korkeammalle, ja sanoin että se oli ok. Ettei hänen pitänyt luopua mistään minun takiani.

Kiristyvän pakkasen rantakaupungissa nainen ja ranskalainen piirtäjä lähentyvät ja etääntyvät. Kaikki on mahdollista, mutta äärimmäisen ohuen langan varassa. Siinä on taikaa, kuinka Dusapin sitä lankaa pingottaa. Piirroksellekin voi olla mustasukkainen.

Tunsin palan kurkussa. Miten minun mielipiteelläni voisi olla mitään merkitystä, ja sanoin mitä tahansa, tuon toisen naisen hän illalla kohtaisi. Tein mitä tahansa, hän olisi jossakin kaukana, piirtämässä. Häipyisi mokoma ranskalainen takaisin sinne Normandiaansa!

Tässäkin romaanissa on jotain, joka tuntuu hyvin aasialaiselta, japanilaiselta, tai siis korealaiselta. Kirjailija on korealais-ranskalainen ja asuu nykyisin Sveitsissä. Hiljaisuus, itsehillintä, joka saattaa yllättäen pettää ja purkautua väkivaltaisesti. Myrkyllisen pallokalan vaarallinen perkaminen, kauneusleikkauksen läpikäyneen naisen kuvaus, tapa jolla nainen sotkee itseään musteella. Jokainen käy yksinäistä kamppailuaan, koska läheisyys näyttää olevan vain harvoin mahdollista.

Sokcho talvella on hämärässä himmeästi hehkuva helmi, runollinen välähdys. Sivuja on vähän, mutta ne muutamat tunnit, jotka tämän lukemiseen kuluivat, veivät syvälle taianomaiseen tunnelmaan. Kirja voitti vuonna 2021 parhaan käännöskirjan National Book Awardin.

Elisa Shua Dusapin: Sokcho talvella
Hiver à Sokcho, 2016, suom. Anu Partanen
Siltala, 2023, 148 s