torstai 23. heinäkuuta 2015

Peilityyni ilta

Eilen oli vihdoin semmoinen kesäilta, joka tänä kesänä on ollut harvinaista herkkua: peilityyni. Yön laulajat kuuluivat kauas. Rannan mesiangervot tuoksuivat. Juuri sitä kesäillan taikaa, josta lauletaan. Pieni kuunsirppi peilaili itseään veden pinnasta.







Tämän kuvaussession jälkeen kömmin petiin. Yläpuolellani lautakaton kulmassa kyyhöttää musta lukki. Ehdotin sen hävittämistä. - Senkin raakalainen, sillä voi olla lapsia, sanoi mies. - Sen nimi on Tekla, sanoi sisko. Se asuu meillä.  Näillä mennään - kuten toimittaja sanoi meteorogille.

4 kommenttia:

  1. Mikä tunnelma! Minä lähden huomenna saareen (tosin ihan sisävesille, Pohjois-Karjalaan), vesi ja metsä kutsuvat jo...

    VastaaPoista
  2. Sisävesillä peilityynet ovat ehkä useammin saatavilla kuin täällä meren rannalla. Ihanaa tuo tauko jatkuvassa tuulessa. Virkistävää reissua Pohjois-Karjalaan, komeat on maisemat sielläkin!

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia. Pääosin kesällä on vaan satanut.

    VastaaPoista
  4. Niin on, siksi pitää heti ottaa tilaisuudesta vaarin kun aurinko tulee esille tai kun tulee tämmöinen tyyni ilta. Vähän käy kyllä (itse)sääliksi me suomalaiset ja muut pohjoismaat, semmoisen talven jälkeen tämmöinen kesä...

    VastaaPoista