Dina Rubina, hauskan kuuloinen nimi on roikkunut luettavien listallani kauan, ilman että enää tarkkaan muistan mistä se on peräisin. Veikkaan viimevuotisia Helsingin kirjamessuja, joissa oli teemamaana Venäjä. Dina Rubina on vuonna 1953 Uzbekistanin Taškentissa syntynyt venäjänkielisen kirjallisuuden kiintotähti, kerrotaan takakannessa. Hän kertoo samasta Neuvostoliiton pysähtyneisyyden ajasta kuin Sergei Dovlatov. Dovlatov tulee mieleen myös kirjan ulkoisesta olemuksesta, sama kustantaja Suomessa, Idiootti.
Kaksiosainen sukunimi on kolmen kertomuksen kokoelma. Niminovelli on parisuhdedraama ja kolmiodraama, jossa isä ja poika puhuvat vuorotellen toisilleen menneisyydestään. Välillä vaikuttaa kuin joku kolmaskin olisi mukana. 'Sanoin hänelle', toistuu usein yhteyksissä, joissa en ymmärtänyt keneen viitataan. Miehen ja naisen suhde on säröillyt jo ennen pojan syntymän aikaa. Pari on eroamassa mutta vauva jää olosuhteiden pakosta joksikin aikaa vain miehen hoidettavaksi. Pojan ensimmäisten viikkojen hoidosta miehen ja pojan välille kasvaa luja yhteys. Ihmissuhteiden viidakko keritään auki, sieltä paljastuu miehen ja naisen erilaisia odotuksia, pettymyksiä, puhumattomuutta ja rakkaudettomuudesta alkanut raskaus. On toinen mies, Viktor, sivullinen rakkaudessa, virhe perhekuvassa.
Eräs älykkö istahti tielle tapahtuu Malejevkan kirjailijatalossa, joka sijaitsee noin sata kilometriä Moskovasta länteen. Se on alun perin aatelissuvun kartano ja siellä ovat työskennelleet mm. Tšehov ja Ahmatova. Tämä käy selville suomentajan huomautuksista kirjan lopussa. Kirjailijataloon saavutaan oikolukijan seurassa, siellä on monenlaista dramaturgia, kirjallisuuden tutkijaa ja muita valtakunnan kirjallisuuden sisäpiiriin kuuluvia, jotka 'tykittävät kovaa matskua'. Käydään keskusteluja, joissa viitataan Neuvostoliitossa eläneille avautuviin ilmiöihin, kuten vääränlaisen aksentin tuomaan taakkaan ja sen ajan kirjailijoihin. Keskustelujen sävy on ilkikurista, pilkallista. Olisiko se burleskia? Kirjoittajat osallistuvat mm. Naisellisen viehätysvoiman kurssille, jota vetää vanha psykoanalyytikko Solomon Jakovlevitš.
Olisi osattava lukea rivit ja niiden välit. Älykkö, se joka istahti tielle, pukeutuu poplariin ja käyttäytyy eksibitionistisesti. Olin tästä novellista enimmäkseen pihalla kuin lumiukko. Tätä ulkopuolisuuden kokemusta vahvistivat ohi vilistävät henkilöt absurdeine historioineen, kummallisine keskusteluineen, koomisina, teatraalisina. Kokonaisuus johti kohdallani pahenevaan lukulaiskistumiseen, vaikka olisi pitänyt terästäytyä. Luovutin ja putosin kuin kivi pohjaan.
- Anna, minusta vaikuttaa että olette hyvin rehellinen ja sympaattinen ihminen. Ettekö te huomaa, kenen seuraan olette lyöttäytynyt?
- Olette juovuksissa, sanoin köyhän ompelijattaren arvokkuudella. - Älkää panetelko Kosjaa.
- Olen toki juovuksissa, hän vahvisti surullisesti, mutta teidän tilannettanne se ei valitettavasti helpota.
Kolmas novelli Ljubka on kertomuksista selkeämmin yhteiskunnallinen. Ljubka on rankan menneisyyden elänyt entinen vankilagimma ja rikollisjengin johtaja, joka saapuu lääkäri Irinan, yksinhuoltajan eteen sopivassa saumassa ja löytää paikkansa tämän karskina mutta monitaitoisena lastenhoitajana ja apulaisena. Irinakin on kokenut Stalinin Venäjällä kovia; isä on siirretty toiseen leiriin 'ilman kirjeenvaihto-oikeutta' mikä on sama kuin tullut ammutuksi. Ja lisää on tulossa, kun Stalinin vainot alkavat suuntautua 'epävenäläisiin' nimiin. Irina ei ole enää turvassa, mutta rajuihin otteisiin tottuneesta apulaisesta tulee kovassa paikassa tukea enemmän kuin sairaalan kollegoista.
Dina Rubina ei ollut minulle helppo tuttavuus. Liian paljon arvoituksellista vihjailua kätkeytyi tapahtumien ja keskustelujen käänteisiin. Novellit eivät ovat varsinaisesti yhteiskunnallisia, mutta ympäröivä todellisuus paljastuu pienistä yksityiskohdista. Niiden monimerkityksellisyyden olin havaitsevinani, mutta lopulta ne jäivät mysteeriksi. Toisaalta parhaimmillaan kielessä oli riemukasta ilotulitusta ja mieleeni tuli Mihail Bulgakovin novellikokoelma, Morfiini ja muita kertomuksia.
Dina Rubina: Kaksiosainen sukunimi
Один интеллигент уселся на дороге, 1990-94 suomentanut Tuukka Sandström
Idiootti 2015, 158 s
No mutta, tämähän vaikuttaa ihan sikakiinnostavalta. Itse asiassa erityisesti tuo putoilu kyydistä, josta kirjoitit herätti kiinnostukseni. Voipi tietysti olla, että se putoilu ei ole yhtä hauskaa, jos omalle kohdalle osuu. :) Itse asiassa mullekin tuli mieleen Bulgakov jo tästä sinun tekstistäsi.
VastaaPoistaPitäisi lukea tämän uudelleen, se olisi sen väärti. Levoton teksti teki minut entistä levottomammaksi, voisin ehkä syyttää siitä vappua...joo se sen teki.
VastaaPoistaYksi mahdollisuus olisi että lukisit tämän, tarkoitan mahdollisuus minulle kun sitten lukisin kokemuksesi :) Luulenpa että et edes putoaisi. Jälkikäteen ajatellen ei se putoaminen niin pahalta tuntunut. Semmoista tyhmänä olemisen tunnetta siinä oli, mutta ei se mikään uusi kokemus ole eikä pahakaan.
No, johan alkoi kiinnostaa!
VastaaPoistase tuntuu monesti hyvältäkin, ettei ymmärrä kaikkea, että saa pähkinän purtavaksi.
Tässä tuli mieleeni, että pitäisi oikein kerätä sellaista, mikä ei ole ratkennut ja tehdä postaus niistä. Tiedä, vaikka joku olisi purrut sen pähkinän onnistuneesti.
Novellit ovat monesti antoisia lukea. Nämä Rubinan ovat pitkiä, kun vain kolme mahtuu kirjaan.
Totta, jos kaiken heti ymmärtää, tai on ymmärtävinään, niin kääntyy helposti ennalta-arvattavaksi eli tylsäksikin. Tämmöisistä vähän arvoituksellisemmista tapauksista olisi mukava lukea muidenkin kokemuksia.
VastaaPoistaEhkä novelli-sana on väärä tämän kohdalla. Jossain näin, että tuota nimikertomusta olisi nimitetty pienoisromaaniksi. On se semmoiseksi taas aika lyhyt. Ehkä tämä kirja ei istu mihinkään lokeroon. Se leijailee omissa sfääreissään :)
Niin kai se on että monet putoilivat sosialistisen realismin kyydistä, mutta riittää meitä putoajia muihinkin kyyteihin.
VastaaPoistaTästä tosiaan putosin, mutta samaa en voi sanoa sosialistisesta realismista omalla kohdallani. Hiljaa virtaa Donia kuvattiin jollain kurssilla sen edustajaksi. Se oli lempikirjani, ja kun luennoitsija otti esimerkin siitä, aika pilkalliseen sävyyn, se oli puukonisku sydämeeni. Vieläkin tihkuu :)
VastaaPoista