Haaste: Unpopular bookish opinions

Pätkä kirjavasta kirjahyllystämme, hankintoja vuosikymmenten varrelta

Kiitos Ompulle kivasta vaikkakin aika kinkkisestä haasteesta. Onneksi Ompun lisäksi m.m. Katjan ja Leenan vastaukset vähän helpottivat lähestymistäni.

Haasteen säännöt ovat nämä:

1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

Kirjasarjoja en aikuisella iällä muistaakseni ole paljon lukenut, mutta lapsuudesta muistan Tiina-sarjan, josta en pitänyt. Muistaakseni joku edellä mainituista jakoi kokemukseni. Koin Tiinan tekopirteäksi teeskentelijäksi.

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

Tämä kohta on on aika mahdoton ehdottomuudessaan, mutta mainitsen nyt tässä David Foster Wallacen. Hän on kovin arvostettu joten ei siinä mielessä täytä kohdan vaatimuksia. Peilaan tätä vain blogikirjoituksia vasten, ja niiden perusteella hän ei ole kovin suuren yleisön kirjailija. Hänet ymmärtääkseni mielletään vaikeaksi. En välitä siitä, tajuanko kaikkia hienouksia tai tasoja joita ns älykön kirjoituksista mahdollisesti pitäisi osata tulkita, tai vielä erikseen Yhdysvaltoihin kuuluvan maiseman pinnanalaisuuksia. Se maisema on kuitenkin amerikkalaisen viihdemaailman dominanssin kautta täälläkin tuttua. Minulle hän on ollut mustassa huumorissaan, tarkkanäköisyydessään ja kielitaiturina riemastuttava tuttavuus, josta muuten kiitän alun perin Suketusta. Muuten kirjallinen makuni on ilmeisesti aika tavallinen, luen kirjoja joita on palkittu ja usein olen samaa mieltä: oikein palkittu.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.

Tässä voin vain yhtyä edellä mainittuihin bloggareihin: muistan palan kurkussa, kun istuin pienenä tyttönä elokuvateatterissa Tuulen viemää-elokuvan viemänä ja otti niin päästä. Mitä kidutusta!

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.

Valitettavasti näitä on aika monta, joten tunnen itseni aika kapea-alaiseksi lukijaksi. Haluaisin pitää runoista, koska pidän hyvistä lauseista ja runothan ovat aika kiteytettyjä, huuhdottuja kultahippuja. Silti en vain jaksa, vaan kiteytetty proosa on se joka vetää. Dekkarit ovat toinen, mutta sen suhteen en tunne samaa vajavaisuutta. Minusta niissä kieli ja maailman näkeminen on kuitenkin usein kutistettu ja ne kielet, joita lukijassa soitetaan, matalamielisiä. Mutta oikeastaan olen vähäisen lukemiseni takia jäävi sanomaan edes noin. Ja sitten on vielä fantasia, scifi - mielikuvitukseni ei riitä, en lumoudu. Enkä edes haluaisi, omissa genreissäni riittää.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

Tämä oli helppo. Olen samaa mieltä kuin Omppu! Montgomeryn Vihervaaran Anna oli rasittava tyyppi, päilyvine lampineen ja mitä niitä oli. En taida pitää myöskään Agatha Christien Hercule Poirotista ja hänen konemaisesta kaikkea havainnoivasta mutta kuivakasta ja huumorintajuttomasta tyypistään. Tämä teilaus pohjaa vain elokuviin.

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.

Taas komppaan yllämainittuja bloggareita: Juha Itkonen. Ja tämäkin on tyhmä lausunto, koska en ole lukenut häntä. Mutta olen lukenut monia arvioita ja selannut kirjoja. Ei kiinnosta, musiikista huolimatta joka kuulemma hänen kirjoissaan soi. Musiikki saattaa olla sellaista, joka itseänikin innostaa, mutta se on sitten se musiikki, kuunneltava.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

Valitettavasti keskusyksikköni on rajallinen: jos on sarja, jonka lukemiseen minulla ei ole mielenkiintoa, olen vain poistanut sen tiedostoistani. En osaa nimetä. Mutta tietenkin monet dekkarit esim ilmestyvät sarjoina.

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.

Itse asiassa ei tee mieli lukea kirjaa, jonka olen nähnyt elokuvana. En muista lukeneeni kirjaa, joka olisi huonompi kuin siitä tehty elokuva. Päinvastaisesta löydän ainakin kaksi esimerkkiä. Olemisen sietämätön keveys oli falski ja pinnallinen elokuva. Hiljaa virtaa Don oli pettymys, ottaen huomioon että pääosan Grigori oli teini-ikäni etärakkaus, eikä neuvostoelokuvan näyttelijä ollut ollenkaan Hän.

Haastan Marjatan - kuten aina, anteeksi Marjatta - Elinan ja Saran.