Takakannen mukaan J. Ryan Stradal on ennen esikoisromaaniaan Keskilännen keittiöt tullut tunnetuksi novellistina. Hyvin lähellä novellikokoelmaa tämä romaanikin on. Jokainen luku on luettavissa erillisenä kertomuksena omine juonenkulkuineen, jotka eivät oikeastaan liity toisiinsa muutoin kuin siinä, että Eva Thorvaldilla, ensimmäisen luvun pikkuvauvalla ja viimeisen luvun gourmetkokilla on kytkös vastaantuleviin tyyppeihin, mutta se linkki paljastuu vaivihkaa ja toisinaan kuin välähdyksenä taustalla. Sitä kautta selviää pikku hiljaa, kuinka tästä nuoresta naisesta epätodennäköisistä olosuhteista huolimatta kehittyy julkkiskokki, jonka illallisille jonotetaan lippuja, vuosia ja maksetaan päättömiä summia. Kerrontatavasta johtuen Eva itse jää nousevan maineensa myötä lukijallekin vieraammaksi kuin kukaan hänen tutuistaan kirjassa. Sen ymmärtää, että hänen poltteensa kokkaamiseen on tulisintakin chiliä tulisempaa ja se sinnikkyys hänet maineeseen sitten siivittää. Eva itse on kokijana vain luvussa nimeltä Suklaahabanero.
Kaikki lähtee Larsista ja norjalaisperäisen suvun lipeäkalasta, mutta aika pian päästään chiliin ja Evan poikkeavan erottelukykyiseen makuaistiin. Tässä nimittäin revitellään kunnolla ruokahifistelylle, mutta sen ohessa Stradal kertoo rennolla otteella pari- & perhesuhteista, hyvin amerikkalaisesta arjesta Yhdysvaltojen Keskilännen pikkukaupungeissa, high schoolissa, opiskelijakapakoissa ja pubeissa, hampurilaisbaareissa ja leivontafestivaaleilla. Lopussa ollaan jo luksusravintoloissa ja sommelierien pöydissä sekä tilattavilla yksityisillallisilla. Gastronominen taso nousee lipeäkalasta suklaahabaneron ja valkosilmäkuhan kautta peuraan ja lopussa tarjotaan yllätysillallinen, sekä ateria että juonellinen.
Jokaisella luvulla on paitsi reseptinsä myös vaihtuva päähenkilönsä, jonka silmin tapahtumat koetaan. Parasta tässä romaanissa onkin noiden tyyppien laaja kirjo, naseva dialogi ja sutjakkaasti etenevät tapahtumat. Maisemat ovat taas kerran tuttuja amerikkalaisista elokuvista ja kirjallisuudesta. Maistoin siellä täällä Raymond Carveria, Sideways-elokuva vilahti viiniluonnehdinnoissa maistelupöydissä, Bridget Jones -tyyppinen räväkkä nainen tarjoili jossain perinnetomaattivuokaansa horjuen onnistumisen ja katastrofin veitsenterällä, leivontafestivaaleilla oli jopa hippunen David Foster Wallacen hummerifestivaalia - noin niinkuin yleisen tunnelmakuvauksen tasolla. Mausteissa on paljon lämpöä, semmoista kotiseuturakkauden ilmenemistä: tämmöistä tämä meidän porukka on, välillä naurettavaa, välillä ihan liikuttavaa.
Ruoka- ja viinisnobbailu ja sen satiiri lisääntyy kun ateriat kallistuvat. Petite Noisette -leivontafestivaaleille osallistuvan Patrician peltileivän ainekset ovat lähikaupasta, joka alkuperäselvitys antaa puristeille aihetta twiitteihin kun viereisellä kilpailijalla ne ovat 'gluteenittomia GMO-vapaita kaurahiutaleita myrkyttömään luomutuotantoon sitoutuneelta Semour ja Peonie Schmidtin tilalta Minnesotan Faribaultista, itse kaurajauhoksi jauhettuna'. Ja luksusillallisilla tarjottava täydellisen puhdas vesi on voimakkaasti liuottavaa. Pullotuksessa siihen päästetään bakteereita, ja se asettuu juotavaksi.' Illallisen osallistujat itkevät hysteerisinä, epäselvää onko kyse jumalallisesta nautinnosta vai sen suhteesta rahalliseen panostukseen.
Gourmet'n lisääntyessä tarina makuuni laimeni, vähän samalla tavalla kuin voi käydä jos sattuu lennolla joutumaan bisnesluokkaan: seura on liian tärkättyä ja viimeisteltyä että sitä jaksaisi kauan tarkkailla. Samoin yksittäiset luvut olivat sinällään mielenkiintoisempia kuin romaaniin punottu Evan perhedraama, joka solmi alun ja lopun yhteen.
Keskilännen keittiöt tarjoaa mukavan viihdyttävän lukuhetken ja parhaimmillaan tarkan sosiologisen ajankuvan seudulta, sillä mukana tulee kevyesti tarjoiltuna myös analyysia yhteiskunnallisista rakenteista, eriarvoisuudesta ja vanhustenhoidosta. Dialogi on taitavaa, suomennos onnistunut, varsinkin nuorten läppä.
J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt
Kitchens of the Great Midwest, 2015, suomentanut Mari Hallivuori
Tammi, 2016, 394 s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti