Elokuvissa: Once Upon a Time in Hollywood

Photo by Marco Antonio Victorino on Unsplash

On epämukavaa pitää Tarantinon elokuvasta Once Upon a Time in Hollywood. Ristiriitaista. Kuvan virrassa ja juonessa kulkee mukana kliseisiä ja aika yököttäviäkin asenteita. Vaimontappajaksi kutsutaan Brad Pittin roolittamaa 'kunnon' miestä, jolla on kova menneisyys ja kovat nyrkit, mutta hän tekee reilun ja rennon vaikutelman. Ohimennen ilmestyy takaumassa syitä mahdolliselle vaimon tappamiselle. Siinä vaimo pilkkaa miesparkaa ja haukkuu luuseriksi. Kyllähän vähemmästäkin pitää vaimo vaientaa lopullisesti. Toisaalla taas, kun mies saa liekinheittimen käsiinsä, niin sillä voi möyhentää varsinkin natsit elokuvassa, mutta myös muita vaarallisia vastustajia. Oman käden oikeus on aina kunnia-asia ja sitä trumpilaista ja NRA:n ylläpitämää peruskuvastoa Tarantinokin myötäilee. Taitaa olla pikkuisen tunkkainen visio naisistakin. Ja sitten jossain kohtaa tulee vääjäämättä vastaan kohtaus, jossa kalloja mäiskitään kuin meloneja pitkin kaapistoja. Tulee vähän infantiili olo siinä katsojana, eikä samalla rivillä kännykkäänsä leffassa tuijottava tyyppi ärsytä ihan niin paljon (tosin hän taisi katsoa sitä just hiljaisissa kohdissa).

Siitä huolimatta. Kameraa liikuttaa taikuri, jota seuraan kuin käärmeenlumoojaa. Siihen auringon kultaamaan säkenöintiin uppoan. Kuusikymmenluvun Amerikan autot kulkevat Los Angelesin yönsinisiä teitä, meksikolaisten ravintoloiden valokyltit leiskuvat tulta, leffamainokset kasvavat kohti taivaita ja autoradiossa soi California Dreamin. Leonardo DiCapriota Tarantino rakastaa, hänen kostuvissa silmissään kamera viipyy, hänen tupakkayskänsä tuntee limana kurkussa ja jääpalakylpy viilentää krapulaista päätä. DiCaprio on laskeva tähti Rick Dalton ja Brad Pitt hänen väsymätön kannustajansa, stuntmiehensä. Heidän yhteisestä tiestään Hollywoodin elokuvateollisuuden koneistossa on kysymys. Heidän ystävyydestään ja sitkeydestä, jolla kumpikin yrittää pysytellä uima-altaassa pinnalla. Suosion häilyvyydestä, kun ilman sitä ja menestystä on nobody ja nothing. Vanhojen elokuvien ja TV-sarjojen pätkiä vilisee sohvapöytien takana ja uudelleen näyteltyinä kohtauksina. Sharon Tate kävelee katsomaan elokuvaansa. Kaikki julistaa rakkautta elokuvaan ja hollywoodilaiseen elokuvateollisuuteen. Pölyinen Mansonin perhe tuo tarpeellisen maisemanvaihdoksen uima-allasbileisiin.

Manson ja hänen "fucking hippies" vievät tunnelmaa uuteen suuntaan. Siihen ohjaaja on rakentanut kasvavaa uhkaa ja yllätyksenkin.

Tarantino on liian iso stara, että kukaan uskaltaisi ehdottaa elokuvan lyhentämistä. Se olisi tässäkin tehnyt hyvää. Lähes kolme tuntia kahvin jälkeen on pitkä aika istua, jalat ristissä. Ei pidäkään juoda kahvia ennen leffaa. On se niin väärin ja paha sanoa, mutta enimmäkseen nautin elokuvasta.

Once Upon a Time in Hollywood
Ohjaus Quentin Tarantino
USA, 2019