maanantai 5. huhtikuuta 2021

Gianni Biondillo: Cronaca di un suicidio

Qualche tempo fa mio marito ha letto nel giornale un articolo scritto dal nostro famoso cosmologo Esko Valtaoja. Lui racconta di aver iniziato a rinfrescare il suo francese e il suo modo di farlo è di leggere qualcosa in francese ogni giorno nel wc. Mi sono molto rallegata di questa notizia che - contro ogni aspettativa - significa che ho qualcosa in comune con quel genio! Solo che per me la lingua è l'italiano.


Questo periodo molto differente del normale si mostra anche nel mio lessico italiano. Vuol dire che leggo ogni giorno di nuovo lo stesso libro che ho già una volta finito. Non ho avuto possibilità di girare nelle librerie antiquarie per trovare un altro libro in italiano. Di solito, ormai non leggo mai un libro di nuovo. In questo caso la Cronaca di un suicidio sembra nuovo anche la seconda volta perché non uso il dizionario neanche per le parole sconosciute, anche se dovrei, se voglio imparare. Leggere due minute fa solo che la lingua rimane alcunché fresca nel mente, non dimentico tutto imparato anni fa. Peró imparo qualcosa, faccio progresso nel mio italiano? - No, purtroppo.

Finora Gianni Biondillo ha fatto una grande impressione su di me - da quanto ho capito. Riesce a raccontare una storia molto attuale, con mezzi semplici, dialoghi vivaci, un stile rilassato. Pian piano la storia cresce a un mistero complice. Un mistero che resiste alla rivelazione fino all´ultima pagina. Un ispettore in vacanza, Ferraro con la figlia Giulia trovano al mare una barca vuota vicino a Ostia, Roma. Un biglietto trovato li suggerisce che si tratti di un suicidio. Ferraro è divorziato e spera di trascorrere qualche giorno con la figlia senza problemi del lavoro. Ferraro porta alla mente un personaggio dal tv, momentaneamente vedo Montalbano, quando sta un po' impaziente aspettando la risposta di una persona più lenta... Fra poco risulta che non sarà possibile una vacanza tranquilla. Nella tragedia si nasconde un rapporto economico fra due uomini, un vittime, l'altro specialista, cioè un caso di sfruttamento e una frode. Per disprezzare il denaro bisogna appunto averne, e molto. (CESARE PAVESE)

Mi auguro che qualcuno abbia l'interesse e la capacità di tradurre questo giallo di Gianni Biondillo in finlandese. Varrebbe la pena. 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Toisen Pääsiäispäivän voi viettää näinkin. Rustata ruostuneella vieraalla kielellä hädin tuskin ymmärtämästään dekkarista jotain - ja käyttää samalla pitkästä aikaa sanakirjaa (& googlea). Havaitsin nimittäin jokin aika sitten, että minulla ja Esko Valtaojalla on sittenkin jotain yhdestä. Hänkin elvyttää vierasta kieltä lukemalla vessassa, ranskaa siis. Minä italiaa. Bravo! Ja me tiedämme suoliston merkityksen aivoille. Tässä sitäkin todistetaan.

Gianni Biondillon dekkari, suomeksi erään Itsemurhan tarina on ollut vessalukemistoani jo pitkään, ja nyt jo toista kierrosta. Normaaliaikoina sukellan itselleni italiankielistä lukemistoa divareista. Nyt siihen on tullut paussi. Se ei ole ollenkaan huonoa, sillä kirjan sanastosta iso osa menee ohi, koska en hae käännöksiä sanakirjasta, vaan arvailen yhteydestä. Joten kirja on edelleen kuin uusi. Niin ei opi paljoakaan, mutta kieli pysyy jotenkuten mielessä. Biondillon etsivä/komisario Ferraro, muistuttaa hetkittäin olemukseltaan hieman tvn Montalbanoa. Tämä Cronaca di un suicidio on ovela taloudellisen hyväksikäytön tapaus, joka punoutuu asiantuntijuuden ja ystävyyden varjossa. Toivoisinpa että joku suomentaisi sen, Biondillo kirjoittaa vetävää dialogia ja hyviä tyyppejä! 

10 kommenttia:

  1. Buono, buono!
    Minustakaan ei kannata käyttää sanakirjaa, kun lukee romaania vieraalla kielellä. Tunnelma katoaa. Yleensä sanat tulkitsee yhteydestä oikein, ja kyllä sen huomaa, jos joutuu aivan hakoteille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Grazie! Aika passiiviseksi kielitaito menee tällä tavalla, mutta toisaalta toinen vaihtoehto on ettei sitten tee mitään vanhan lempilapsensa eteen. Kielikurssit lopetin jo vuosia sitten, kun olin liian kärsimätön siihen tankkaamiseen, enkä koskaan saanut riittävästi suunvuoroa ;). Toisaalta vasta puhuminen on sitä aktiivista kieltä. Ei auta, nothing and nobody's perfect...

      Poista
  2. Ma che splendida idea! Nyt on muuten pakko taas vinkata näistä netin kautta löytyvistä kieltenopettajista, joiden kanssa voi treenata puhumista. Olen tämän koronavuoden aikana saanut saksani sellaiseen kuntoon, että voin jutella jo suht' vaivattomasti. Lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin, mikä on jo pienoinen ihme sekin tämän pandemian aikana! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, kiitos vaan vinkistä. Uskaltaisinkohan edes sitä vai tuleeko iso harmitus avuttomasta kielestä tositilanteessa? Pitäisi ehkä, ettei ajaudu pelkkää laiskuuttaan ja mukavuudenhaluaan turhan suppeaan maailmaan. Netti on kyllä aikamoinen mahdollisuuksien laari! Olet tosi reipas saksasi kanssa.

      Poista
    2. Rohkeasti vain testaamaan! Itse en vuosi sitten ekalla tunnilla saanut tuskin sanaa suustani, nyt ei opettaja meinaa saada suunvuoroa kun puhua pajatan 😀 Olen löytänyt opettajia preply- ja italki-palveluista, molemmat toimivat hyvin!

      Poista
    3. Kiitos vinkistä! Pitää tutkia.

      Poista
  3. Miten minulta olikin tämä postaus mennyt ihan ohi! Sinullahan on loistava kielitaito! Pari minuuttia päivässä ei ole liikaa vaadittu, ja kieli pysyy mielessä. Minunkin pitäisi aktivoitua lukemaan pitkästä aikaa italiaksi, mutku mutku muutakin luettavaa on jo niin paljon ja suomeksi kaikki sujuu niin paljon helpommin. Kirja on tosiaan hyvä valita vieläpä jotenkin pedagogisella silmällä, jo kertaalleen luettu tosiaan toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Minulla on koko ajan ollut tuo elävän kielen puute ja jossain vaiheessa kyllästyin kielikursseihin. Nyt tämä riittää hyvin. Sinullahan taitaa olla puheharjoittelumahdollisuus ihan kotona! Mutta ilmeisesti ei sitten kotikielenä kuitenkaan...

      Poista
  4. Minulla on tosiaan puheharjoittelumahdollisuus kotona, mutta meillä menee kotona kielten kanssa niin, että minä puhun pelkkää suomea ja mies pelkkää italiaa - puhumme toisillemme siis eri kieliä. Välillä olen harjoittelun vuoksi puhunut pelkkää italiaa, mutta on yllättävän vaikea vaihtaa kerran omaksuttua systeemiä. Ja lapselle puhun joka tapauksessa tietysti pelkästään suomea. Ymmärtämistaidot ovat minulla hyvät, puhumallakin pärjään, mutta en ole käytännössä koskaan kirjoittanut italiaksi mitään tekstiviestejä syvällisempää... Kirja-analyysit italiaksi olisivatkin ihan huippua harjoittelua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, ettei vakiintunutta kielen valintaa yhden ihmisen kanssa helposti muuta. Siihen liittyy lopulta koko identiteetti ja sen parisuhteen luonne. Kieli on niin vahva osa ihmistä.

      Poista