maanantai 12. kesäkuuta 2023

Runoa ja runollista maisemaa

Oi Runous, sinä saavuttamaton tähti kirkkaassa yössä! Proosallinen mielenlaatuni on ilmeisesti muodostanut pysyvän muurin minun ja tuon tähden välille. Aina silloin tällöin teen pieniä pyrähdyksen omaisia yrityksiä tuohon suuntaan. Otan helposti ohjenuorakseni lehdessä näkemäni arvion, kuten tästä


Lasse Hauerwaasin Tämä on ehdottomasti yksi runo­kokoelmista joita on koskaan kirjoitettu on nyt palautettava kirjastoon enkä tähän mennessä ole siitä mitään mieltä ollut. On tässäkin kokoelmassa runoja, joita voisi lukea uudelleen ja löytää niistä uusia näkymiä ja haudattujakin ajatuksia, kieli- ja ajatusleikkejä. Sitten siinä on näitä suoraviivaisempia ja siksi hauskoja, kuten tämä missä kohdataan vanha tuttu

ei se, että Bukowski on yhä suosittu
eikä se, että suosionsa takia häneltä julkaistiin
kaikki paska eikä sekään, että hän oli postissa töissä

vaan se, että koska minä olen runoilija
joka on postilla töissä
saan kuulla hänestä harva se päivä

vituttaa

ja niin vituttaisi Bukowskiakin

Tässä runossa minua viehättää sen anarkistinen ja vulgääri kielenkäyttö, joka siihen niin hyvin istuu. Kirjailijoista Hauerwaas voisi olla sukua Arto Salmiselle.

***************************************

Muuten on lukemiseni sujunut yhden paksukaisen kanssa välillä vetävästi ja välillä erilaisten alkukesän rientojen keskellä katkeillen. Teimme muutama viikko sitten pienen kotimaan kierroksen suunnalla, jossa olemme harvemmin käyneet eli kaakossa. Retki suuntautui Kotkaan ja sen hienoon merimuseoon Merikeskus Vellamoon. Hieno ja laaja rakennus, joka kätki sisälleen sekä laivan- ja veneenrakennuksen että paikallisen sahateollisuuden historiaa, vaihtuvana näyttelynä Pompeijin tuhosta kertovan näyttelyn. Hieman hämmästytti nähdä Kotkassa tästä aiheesta, mutta museot tekevät tietenkin kansainvälistä yhteistyötä ja näyttely oli Pompeijin käyneellekin oikein mielenkiintoinen. Varsin vaikuttava oli animaatio Vesuviuksen kaksivaiheisesta purkauksesta. Näyttely Ruotsinsalmen historiasta henkilökuvineen elävöitti Kustaan aikaista meritaistelua. Museo ei paljon häviä Genovan merimuseolle

Museon ulkopuolella eläkepäiviään viettävät majakkalaiva Kemi ja jäänmurtajaTarmo, joissa sai aistia vanhan ajan merikarhujen elämää komentosillalta konehuoneeseen, hytteihin ja salonkeihin. Kävimme vielä kauniissa Sapokan vesipuistossa, Kuusankoskella yöpymässä ja jatkoimme aamulla Mustilan arboretumin kautta Hämeenlinnan taidemuseoon. Siellä sai nautiskella monipuolisen kulttuurihenkilön Vexi Salmen taidekokoelman antimista.















9 kommenttia:

  1. No sinä olet sitten käynyt täällä meillä Kymenlaaksossa. Kiva!
    Kävimme jo kerran Mustilan arboretumissa keväällä, kun siellä oli vasta vuokkoja ja jouluruusuja, mutta parin päivän päästä mennään brittivieraan kanssa katsomaan alppiruusuja ja atsaleoita, Vieraamme on ollut työssä arboretumissa Walesissa ja on kiinnostunut luonnosta kaikkinensa, joten tämä on hyvä kohde.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä käytiin ja reissu oli kiva. Kaunista seutua, paljon nähtävää. Kouvolassa emme käyneet, mutta Kuusankoskikin on nykyään Kouvolaa. Joka paikassa on ollut näitä isoja kuntaliitoksia. Yritin matkalla pähkäillä, kumpi varsinaisista kaupungeista Kotka vai Kouvola on isompi. Kouvola nykyisin, mutta ajattelin tuota itse kaupunkia. Asia ei siis selvinnyt tässä vaiheessa. - Arboretumista oli pari päivää sitten uutisissa. Olimme hieman aikaisin, jos ajattelee noita runsaita rhododendron -kukintoja. Ihana metsäalue.

      Poista
    2. Niin, ja Elimäkikin arboretumeineen on Kouvolaa, samoin Repoveden kansallispuisto Vuohijärvellä. Voikkaa valittiin juuri jossain äänestyksessä Suomen kauneimmaksi kyläksi. Siellä on Pispalan tapainen idyllinen mäkikylä. Kuntayhtymän kautta meillä on monenlaista. Kouvolan kaupungin keskusta on hiljentynyt, kuten monet muutkin paikat, kun kaupat ovat siirtyneet ostoskeskuksiin, mutta meillä on kävelykatu monine lounaspaikkoineen toisin kuin naapurikaupungeissa Kotkassa ja Haminassa.

      Poista
    3. Joo kyllä itäinen ja kaakkoinen Suomi on minusta todella kaunista seutua, verrattuna esimerkiksi Pohjanmaahan, joka on minusta tosi ikävystyttävää maisemaa latoineen ja tasankoineen. (Nuorena istuin moottoripyörän takana pitkiä maanteitä siellä päin ja taistelin nukahtamista vastaan :)) Myös henkisesti lahkoineen kaikkineen. No, onhan sielläkin nättejä pikkukaupunkeja.

      Poista
  2. Kaakosta löytyy ihmeteltävää. Olen äitini puolelta kaakkoissuomalainen, lapsena kesiä Virolahdella viettänyt. Muutama nostalgiamatka on sinne päin tullut tehdyksi. Viimeisin kuitenkin vartavasten Kotkaan ja mainitsemiisi paikkoihin siellä. Hyvä reissu!

    VastaaPoista
  3. En ole mikään anonyymi, vaan sukulaisesi Lissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaakkois-Suomessa on paljon kaunista ja mielenkiintoista historiallista myös. Olispa vielä Viipurikin! Ja olisinpa ehtinyt Laatokalle, nyt se ei enää onnistu. Olen jo tottunut Marjatan blogista, että sinä se sieltä anonyymiuden takaa kurkistat ;)

      Poista
  4. Minä luin paljon runoja kun olin teini ja blogi oli tuore. Välillä palailen runojen maisemaan, mutta oma luonnostaan nopea lukutahtini on vähän kehno runojen kanssa. On minulla tuolla yksi runoteos pinossa odottamassa, saa nähdä mitä siitä tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä luet todella monipuolisesti. Minulla ei ole nopea lukutahti ja keskittymiskykynikin on huono, ajatus lähtee vikkelästi leijailemaan ihan muualle. Hienoimmat ajatukselliset helmet minun on helpointa löytää hyvin muotoilluista proosavirkkeistä.

      Poista