sunnuntai 5. elokuuta 2018

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä



Egyptiläisen Nawal El Saadawin Nainen nollapisteessä ilmestyi vuonna 1975. Kirja on ollut kielletty monissa Lähi-idän maissa, myös kirjailijan kotimaassa. El Saadawi, koulutukseltaan lääkäri, joutui itse vankilaan mielipiteidensä takia vuonna 1981, Anwar Sadatin hallinnon aikana. Hän on kirjoittanut naisen asemasta arabiyhteiskunnassa, vastustanut naisten sortoa ja tyttöjen silpomista. Sitä arabimaailman jähmeän muuttumatonta tilannetta valaisee terävästi myös tämä romaani yhdestä naisesta, joka pyrkii kohti vapautta ja itsenäisyyttä, mutta joutuu näkemään sen kaksinkertaisesti mahdottomaksi. Se haave ei ole naiselle eikä köyhälle saavutettavissa.

Kirjailija kertoo tarinan olevan hänen vankilassa tapaamansa naisen elämäntarina, ja pohjautuvan siis todellisiin tapahtumiin. Nuori nainen, Firdaus, odottaa vankilassa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa.  Ennen teloitustaan nainen kertoo tarinansa vankilan psykiatrille, kirjoittajalle. Firdaus syntyy köyhän lukutaidottoman maatyöläisen perheeseen. Isän rutiineihin kuului aterian jälkeen 'hakata äiti ennen kuin rauhoittui', mutta Firdaus oli isänsä suosikki ja sai käydä kouluja, yliopistoakin. Valinnanvapaus ja polku itsenäisyyteen umpeutuu kuitenkin nopeasti. Sitä ennenkin jo lähisukulainen raiskaa tytön ja hänet ympärileikataan. Seuraavaksi Firdaus naitetaan isoisänsä ikäiselle miehelle. Tyttö pakenee ja löytää kadulta seuraavan miehen, sitten naisen, joka opastaa eliitin prostituoiduksi. Kun eräs asiakkaista valistaa häntä siitä, että hänen ammattinsa ei ole kunniallinen, Firdaus kokeilee - huonommin - palkattua toimistotyötä. Täällä tulee vastaan oikeaakin rakkautta, mutta taas raha ja asema ratkaisevat.

Tällä arabinaisen kujanjuoksulla naisen valinnat torpedoidaan, hänet silvotaan fyysisesti ja amputoidaan henkisesti, mutta häntä ei lannisteta. Se ja puhujan äänensävy, vihainen ja omanarvontuntoinen, tekee romaanista voimallisen feministisen puheenvuoron. Naisen ääni kuuluu läheltä ja kovaa, kun hän tekee selvää patriarkaalisen yhteiskunnan väkivallasta ja vääryyksistä, sen jyrkästä hierarkiasta, uskonnollisten ja maallisten johtajien tekopyhyydestä ja vallanhimosta, naisen osasta ja pohdiskelee avioliiton ja prostituution eroja.

Nyt tajusin, että kaikista naisista juuri prostituoitua oli petkutettu kaikkein vähiten. Juuri avioliitto oli naisten uskomattoman julmien kärsimysten varaan rakennettu järjestelmä. 

Naisen kokemusten valossa hänen miesvihamielisen asenteensa ymmärtää hyvin. Hänen pelottomuutensa vain kasvaa, kunnes hän on umpikujassa, odottamassa teloitustaan. Jotenkin tulen tätä 70-luvun romaania lukiessani ajatelleeksi, että arabimaidenkin feministisessä liikkeessä on tapahtunut samaa kuin muuallakin maailmassa. Yhteiskunnallisessa aktivismissakin on kuljettu konservatiivisempan suuntaan. Miten ihmeessä naiset, oppineetkin naiset on saatu näissä maissa pitämään hijabin, niqabin etc peittävän vaatetuksen käyttämistä omana valintana - kun siitä oli jo päästy? Ja nuoret feministit voivat arabimaissa vastustaa naisen autoilua, jota heidän äitinsä ikäiset feministit pitävät voittona? Siinä on kyllä tapahtunut massiivinen silmänkääntötemppu kun näin on käynyt.

Nainen nollapisteessä on lyhyt 138 sivun romaani, mutta sen juonenkäänteiden perusteella sivuja voisi olla tuplaten. Yhdestä kamppailusta loikataan nopeasti seuraavaan ja hetkessä ollaan taas pimeässä kadunkulmassa öisessä Kairossa odottamassa jotakin. Se antoi häiritsevän Valitut palat-tyyppisen vaikutelman tiivistyksestä, mutta toisaalta romaanissa päästään nopeasti tunnelmalliseenkin kuvaukseen ja napakkaan dialogiin. Sen mustavalkoinen todellisuus vaikutti tendenssimäiseltä, mutta uskottava se on.  Oman tiensä valinnut nainen pohdiskelee kiinnostavasti naisten ja miesten oikeuksia, rahan valtaa, perinteiden ja uskonnon voimaa. Firdaus päätyy buddhalaistyyppiseen filosofiaan.

En halua mitään. En toivo mitään. En pelkää mitään. Siksi olen vapaa. Meistä tekevät orjia meidän halumme, toiveemme ja pelkomme.

Se on ainoa alue, jossa nainen nollapisteessä voi olla vapaa. Omissa ajatuksissaan.

Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä, 1975
Englanninkielisestä teoksesta suomentanut Kaija Anttonen
Kääntöpiiri Oy, 1988, 138 s

7 kommenttia:

  1. Onpa hurja teos. Prostituoitua on petkutettu vähiten ja avioliitto perustuu naisen kärsimykseen. Noinhan se on, siellä missä nainen on avioliitossa miehen orja.
    Aion lukea tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, hurjaa. Ja se että kirja on kielletty noissa maissa tietenkin vahvistaa sen sanomaa. Tyyliltään se on, hmm mausteinen. Siinä on aika kiehtovaa paikalliskuvausta ja just tuota uhmakasta ääntä. Se rientää eteenpäin kovaa vauhtia. Tapahtumien välillä toistuu naisen mielen maiseman kuvauksia, sanoisinko aika eksoottisia..

      Poista
  2. Vaikuttavaa, tämän pistän muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään että romaani kuvaa naisten todellisuutta monessa maassa vielä tänäänkin.

      Poista
    2. Ikävä kyllä näin taitaa olla.

      Poista
  3. Juuri luin tämän loppuun. Nyt makustelen ajatuksiani. Kirjoitan myöhemmin, kun olen saanut ne tasaisemmiksi. Karmeaa luettavaa, mutta jotenkin välttämätöntä. Tätä on maailma edelleen aika monelle naiselle, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleen samaa ja pahempaakin. Sehän tässä eniten hermostuttaakin, kun yhtäkkiä näyttää että otetaan sittenkin takapakkia. Odottelen mielenkiinnolla arviotasi, kun olet saanut makusteltua. Olihan se aikamoinen puheenvuoro tämä kirja.

      Poista