Teeman elokuvafestivaali - elokuvan juhlaa!

Vähän funtsailin jo aiemmin, että kirjoittaisinko näistä, ja päätin että en. Luettuani Ketjukolaajan tiivistelmän, päätin sittenkin. Sen verran vaikuttunut olin kaikista näkemistäni elokuvista - ja taas kerran ylen kiitollinen Ylen kanavista ja vielä erikseen Teemasta. Kiitos♥

Kreikkalainen Chevaliers kertoo paikallisesta miesporukasta, jotka ovat kalastusretkellä vanhimmän miehen, lääkärin, jahdilla. Hyvin nopeasti selviää miesten kova kilpailuhenkisyys ja suorastaan lapsenomainen machoilu - joka on jo osittain klisee, mutta ilmeisesti totta toinen puoli. Porukan miestyypit on niin huolellisesti luonnehdittu, että elokuvasta tulee lähes dokumentin vaikutelma; vanhempi auktoriteetti, manipuloiva voittajaehdokas, nuorempi haastaja, nynnerö matematiikkanero ja hänen siitä-yli-missä-aita-matalin veljensä sekä seksuaalisen kykynsä riivaama tyyppi. Kaikki häärivät kalastuksesta piittaamatta keksimässään kilpailukuviossa; soittavat naisilleen, kokoavat Ikean kaappia etc osana kilpailua, taustalla Välimeren sini ja näyttämönä valkoinen jahti. Minusta elokuva on sekä hauska että kiinnostava. Elokuvassa ei ole mitään, mitä olisi voinut odottaa. Ihanaa kuunnella kreikkaa.

Turkkilaisessa Mustangissa patriarkaaliset isovanhemmat kiusaavat orpoja lapsenlapsiaan, nuoria tyttöjä, jotka luulevat voivansa elää vapaasti kuten muutkin. Pakkonaittaminen kuuluu perinteiseen kuvioon ja osuu oikeaan vain poikkeustapauksessa. Tytöissä elää alistamisesta huolimatta vahva kaipuu elämään, toisissa voimallisempana, toisilla heikompana, tragiikkaa ei voida välttää. Tämäkin elokuva on osaksi kuin dokumentti vanhoista perinteisistä tavoista kulttuureissa, joissa naisen osa ei ole kauhaa ja kattilaa kummempi. Taas todella hyviä roolisuorituksia ja trilleriksi kääntyvä juoni. Tämä turkiksi, joka taas on mukavaa kuunneltavaa.


Toinen kreikkalainen Kulmahammas, on perheensä omaksi lahkokseen kasvattaman tyranni-isän kuvaus. Perhe elää eristäytyneenä omassa aidatussa talossaan, josta vain isä pääsee autollaan kulkemaan työpaikalleen. Aikuiset lapset ja äiti on manipuloitu avuttomiksi alamaisiksi, joista kukin oireilee tavoillaan. Elokuvasta tulee mieleen tapaukset, joista on lehdissä kerrottu: sekä lahkon johtajaa sokeasti kuolemaan seuraavat laumat että eristyneissä perheissä kasvaneista lapsista kerrotut tragediat. Ihminen on lapsena muovailuvahaa. Elokuva on kammottava, mutta se kertoo maailmasta ja ihmisestä sittenkin. Se sai Oscar-ehdokkuuden, ilmeisesti vuonna 2009.

Jos nämä edelliset ovat täältä katsottuna aika eksoottisia, tutummat urbaanit kuviot tulevat vastaan saksalaisessa Victoriassa. Siinä nuori espanjalainen nainen rupeaa discoillan jälkeen juttuihin kadulla hengailevan nuorten miesten porukan kanssa, Berliinissä aamuyöstä. Miehet ovat juuri sellaisia puoliksi syrjäytyneen ja päihdeongelmaisten oloisia, joista alkaa pelätä pahinta nuorelle naiselle. Kun niin ei käy, ei sillä tavalla, kaikki on sittenkin hyvin yllättävää ja tuoretta. Sillä elokuvan nuoret ovat siinä iässä, siinä vaiheessa, että sattumalla, tuurilla, sillä kenet tapaa seuraavaksi on paljon vaikutusta  siihen, mitä voi käydä loppuelämälle. Elokuva on vaikuttava kuvaus nuoruuden seikkailunhalusta, vääristä valinnoista, ihastumisen syttymisestä, kaupungin yöstä - ja rikollisuudesta. Mikään ei ole mustavalkoista, kenestäkään ei tiedä ensi näkemältä kuka hän on. Eikä nuorella ole  samoja ennakkoluuloja, jotka jo rajoittavat kokeneemman, joskus viisaamman elämää.

Ja vielä on pari elokuvaa tallennettuna odottamassa. Loistavaa palvelua Teemalta/Yleltä!

- kuvat eivät liity elokuviin, kunhan poimin matkakuvistani jotain joka saattaisi sopia elokuvan tunnelmaan