Turkulainen kehuu Tamperetta

Kävin viikko sitten Tampereella. Teemana ns sales meeting entisten kollegoiden kanssa. Sales meeting on tähän mennessä pidetty Helsingissä, Imatralla, Turussa, Tukholmassa, Tallinnassa ja Madeiralla. Nimi on lainattu entisestä työelämästä, mutta muuta yhteistä niihin miitingeihin ei ole.

Edellisestä Tampere-visiitistäni on kulunut kymmenen vuotta. Nyt keskusta on muutoksen kourissa, kun raitiotie rakentuu halki kaupungin. Se on asiallista toimintaa. Raitiovaunu tuo kaupungille urbaanin luonteen ja nostaa Tampereen entisestään vahvan karaktäärin uusiin ulottuvuuksiin. Kiskot näyttivät jo nyt hyviltä. Vertaamatta tulee mieleen Turun toriparkki, älyttömyyden huippu, joka tuhoaa Turun pientä keskustaa entisestään. Nuo tuhotyöt on Turussa perinteisesti osattu ja on ollut mitä tuhota.

Parasta Tampereella on arkkitehtuuri, sekä uusi että vanha eli se miten vanhat teollisuuslaitokset on osattu säilyttää ja jatkaa niiden elämää. Historia on kaupungin vetovoimalle a ja o ja ö. Ilman ajan kerroksia kaupunki on kokoelma hengettömiä rakennuksia, pahimmillaan rumia ja huonosti rakennettuja. Kuten Helsingissä nyt Kalasatama ja monet pääkaupunkiseudun lähiöt.

Kaupungin keskellä virtaava vesi, sillat ja padot tuovat mieleen Tukholman Mälarin ja meren välissä. Puistot täydentävät maisemaa, puut ja istutukset ovat syyskuun alussa muhkeimmillaan.

Tampereen kauppahalli on kaunis ja tilava, täynnä tuoksuvia leipomoita ja ravintoloita. Tosi tyylikäs ja eläväinen halli.

 Ranskalainen kalakeitto bouillabaisse maistui.

 Mitkä näkymät Pyynikin munkkikahvilan näkötornista! Hienoa harjualuetta isoine mäntyineen.

Nutturat löysällä kävimme illalla katsomassa Tampereen Työväen Teatterin uutta musikaalia Poikabändi. Ei mikään kovin kummallinen juoni toijalalaisista nuorista miehistä matkalla maineeseen, mutta sekä musikaalisesti että tanssi- ja muilta taidoiltaan lahjakas esiintyjäkaarti osasi ja ilo tarttui. Kyllä siinä vanhemmankin naisen silmä lepäsi ja nuoremmat naiset vaikuttivat vaipuvan suorastaan hurmokseen, sen verran paljon poikaenergiaa tarjottiin. Tarina oli viihdyttävä ja oli siellä yksi tyyppi, joka oli vähän enemmänkin nauruhermoja avaava. Hän oli tietenkin ruotsalainen menestysvalmentaja nimeltään Jassen Gripen.

Tampere on komea kaupunki ja sopivan kokoinen, isompi kuin Turku, pienempi kuin Helsinki. Ja jos ei ole Lauri Viidan Moreenia lukenut, se aukko kannattaa paikata. Eikä vain minkään yleisen sivistyksen vaan hienon lukuelämyksen takia.

Kuvat voisivat olla paremmin mietittyjä, parempia. Yleinen seurustelu ja porukassa liikkuminen vähän verottavat havainnointia. Enkä edes ajatellut tätä blogiin lisätä, mutta innostuin oikeasti Tampereesta. Pitää tehdä sinne useammin asiaa. Junamatka Turusta kestää alle pari tuntia. Varför Paris, vi har ju Åbo - kasseja näkee Turussa. Voisi olla tämmöinenkin teksti: Varför Helsingfors - vi har ju Tammerfors!