Hanna Weselius: Sateenkaariportaat

Miksi luen harvemmin kotimaisia romaaneja? Tämä kysymys kumpuaa sisältäni, koska nykyään kaikki kumpuaa jostain. Mikään ei enää ilmaannu tai johdu jostakin, vaan asiat tulevat esiin kummuten. Mikä on oikeastaan aika hauskaa, koska kummuta on runollisen pehmeä ilmaisu, kun taas johtua on kuivakiskoinen ja yksiraiteinen sana. - En tiedä. Ehkä syynä on matkustaminen jo pikkulapsena. Kaikki vieras ja kauempana oleva alkoi näyttää niin paljon jännemmältä.

Nyt luin kotimaisen, Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaat. Hänen romaaninsa ei ole kuitenkaan hengeltään mitenkään suomalainen vaan hyvinkin rajojen yli liukuva. Weselius on taiteen tohtori, valokuvataiteen yliopiston opettaja. Kansiliepeessä mainostetaan hänen edellistä romaaniaan Alma! ja kuvataan sitä kollaasimaiseksi. Samaa sanaa voi mainiosti käyttää myös Sateenkaariportaista, vaikka alussa ei niin vahvasti kuin loppua kohden.

Metro-tyttöjen Egon -tangon sanat vuodelta 1953 säestävät alkulehdellä Egonin matkaa. Egon on humoristinen nimi ja sitä on koko kerrontakin Egonin räpiköinnistä Helsingissä ja muissakin maisemissa. Hän on viisikymppinen yliopiston opettaja - valtiotieteellisessä - jolla on ristinään  vuodepotilaaksi heikentynyt äiti Helsingin Vuosaaressa ja entisestä avioliitosta aikuinen poika. Sateenkaariportaissa ei ole punaista lankaa, kuten ei elämässä, Egoninkaan elämässä ole. Ensin ulkopuolinen kertoo Egonin ajatuksista, sitten Egon vaihtuu minä-kertojaksi, seuraavaksi minä-kertoja on vanha äiti. Joskus on (syyskuu) ja seuraavan kerran kun aika mainitaan on (joulukuu).

Egonin seurassa oli oikein miellyttävää kulkea Helsingin maisemissa. Tuli pieninä väläyksinä mieleen Iltavahtimestarin kierrokset. Malminkartanosta Vuosaaren historiaan, onnistuneeseen pommitusharhautukseen sodan aikana. Mitä enemmän Egoniin sitten tutustui, matkalla Vuosaareen äidin luo, musiikkitalon konsertissa ja aina kotiin tuloa edeltävillä baarikierroksilla, sitä vaikeampi hänestä oli pitää. Sateenkaariportaat ja kansi oli antanut pienen vihjeen, että tässä saattaisi olla puhe seksuaalivähemmistöistä. Ei kovin osoittelevasti, mutta ehkäpä pintaa syvemmällä sittenkin.

Egon on naisvihamielinen; kaikkialla, baarissa, kirjakaupassa, museossa hän näkee naisissa itseään uhkaavan saalistajan. Koska hän itse käy yhä vastenmielisemmäksi, Sateenkaariportaissa ei kovin viehättäviä ihmisiä nähdä. Keittiöpsykologina alan analysoida, onko tässä kyse ihmisestä, joka ei kelpaa itselleen omana itsenään. Ainakin hän on onneton, kaikelle ärtynyt, ja tarvitsee mitä hyvänsä alkoholia krapulaisesta päivästä seuraavaan. Hänestä on tullut ukko, mutta hän ei ole sen kanssa sinut, hän ei täytä vanhenevankaan miehekkyyden speksejä. Jos hän jotakin rakastaa, niin koiria. Koiran tummat silmät ja mustana kiiltelevä kirsu, niitä Egon katsoo lämmöllä, vaikka ei halua muille näyttää sitäkään rakkautta. 

Weselius käyttää ilmaisuvoimaista ja omaperäistä kieltä, sitä on nautinto lukea. Kaikkein kutkuttavimpia ovat äidin ja pojan tapaamiset Vuosaaren yksiössä. Molemmat tuntevat toisensa perin juurin, dialogit ovat lakonisia ja hauskoja, vaikka tilanteet ovat raadollisia. Vuoteeseensa pikku hiljaa kuoleva vanhus, erinäiset hajut, äidin ja pojan sulassa sovussa nauttimat viinit, hienommat ja huonommat, niiden puutteessa korkkivialliset. Äiti ei halua digilehteä, koska siinä ei ole kuolinilmoituksia

No nyt! Tässä, katso! Osoitan tabletin mustankiiltävää pintaa, joka on täynnä ruokatahroja ja erisuuntaisia rasvaisia raitoja, joita pitkin tietoa etsiviä sormia on kiivaasti vedetty. Äiti avaa slmänsä. Jaa, siinä. Mutta tämähän on mielipidesivu. Kyllä on aikoihin eletty, sanon minä, äiti sanoo ja hänen nukkainen nenänpäänsä liikkuu. Kyllä on aikoihin eletty, hän jankuttaa. Onko kuolemakin nykyään mielipide?

Helsingin Malminkartanon jätevuoren pitkät portaat maalattiin vuonna 2017 sateenkaaren väreillä, mutta tuntemattomat tekijät maalasivat ne yön aikana mustavalkoisiksi. Väreillä on vahva vaikutus ja väreihin palataan romaanin monissa fakta-annoksissa. Egon ja hänen poikansa tekevät viinanhuuruisen matkan Venäjän Karjalaan ja tässä yhteydessä kerrotaan venäjän sanoista siniselle. Niitä on kaksi, jotka eivät mitenkään sekoitu. Italiassa myös, tuli oitis mieleen. Italiassa on blu ja azzurro. 

Venäjän lisäksi Egonin seurassa päästään Budapestiin konferenssimatkalle. Unkarilainen Feteasca valkoviini ja bulgarialainen Misket Karlovo olivat 60-luvun valkoviinejä, joita Egonin äiti lipitti aktiivisimpina vasemmistolais- (taistolais-?) vuosinaan, kun perheen keittiössä laulettiin Agit Prop-lauluja. Sieltä vilahtelee Egonin lapsuusmuistoja, vähän samanlaisia kuin Leonard Cohenin piirissä Hydran saarella. Lapsi saa nukahtaa sen päivän jälkeen jäätelöannoksella ravittuna. Äidillä on hauskaa, lapsella ei niinkään.

Kaikesta aistii, että Weseliuksella on kirjallista ja muuta sivistystä muille jakaa, valtava tietomäärä, mistä ammentaa kirjoittaessaan. Yhteiskunnallisia murtumakohtia käsitellään, kuten vanhustenhoitoa, Egon käy mielenosoituksessa rasismia vastaan, sitten marssitaan Pride-kulkueessa. Ellei sitten ole kyse sambakarnevaalista?  Jollain tavalla tuntuu kuin romaani vesittyisi liian monista irrallisista tietoelementeistä. Kuin lukisi sanomalehteä, tai surffailisi netissä, kun aina uusia tekstipätkiä putoaa aika irtonaisesti. Portaiden olemus. Migrant mother - Dorothea Langen valokuva köyhästä äidistä. Jean Dielman, belgialainen elokuva ahdistuneesta rutiineihin kovettuneesta naisesta - sekin oireiden kuvasto käsitellään. Unkarista päästään Romanian historiaan. Kaikesta mukaan otetusta löytyy lisätietoa lopussa sivunumeroineen. 

Ja sitten Egon taas pomppaa esille, entistä enemmän kännissä, onhan siinä vaiheessa jo Budapestin viini vaihtunut Viipurin vodkaan. Egonin ulkopuolisuuden tunne tiivistyy lapsuusmuistoon, jossa lapsi pulpetissa tunnustelee omia kuumia poskiaan kuin ne olisivat jonkun toisen, kenen tahansa. Tässä vaiheessa Egon ei ole enää ollenkaan koominen hahmo, surua hänessä on paljon. Ja deekiksellähän tuo Metro-tyttöjen Egonkin on.

Hanna Weselius: Sateenkaariportaat
WSOY, 2021, 373 s