maanantai 20. huhtikuuta 2015

Slava, Leviathan ja vaalitulos



Kansallisteatterin Slava! Kunnia, Pirkko Saision käsikirjoittama, Jussi Tuurnan säveltämä ja Laura Jäntin ohjaama Oligarkkiooppera on ensimmäisen puoliskon ajan värikylläinen ja energinen potpuri ja satiirinen musikaali Venäjän nykyhetkestä ja historiasta, Iivana Julmasta ja Katariina Suuresta Volodjaan (Putin), joka häärää varsinaisena päähenkilönä botoxin jälkeiset siteet naamallaan. Muita vallasta juopuneita hahmoja ovat Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-Un ja Ukrainan palmikkopäinen Julia T. Kavalkadia seuraavat konduktöörikaksoset Obeda ja Pobeda, jotka vuoroin nostetaan vuoroin lasketaan vallanpitäjälle taputtavien joukkoon. Suvaitsevaisuuden sanomaa laskeutuu laulamaan tuttu ilmestys, Conchita Wurst.

Musikaali on ilkeän hauska, Putin on hyvässä kunnossa avonaisessa paidassaan samoin kuin punaisissa saappaissaan ja ukrainalaismekossaan tanssiva Julia T. Pelolla hallitsevaa Volodjaa hännystelevät monenlaiset tyypit, Gérard Depardieukin Ranskasta. Toisella puoliskolla tulee liikaa toistoa, alleviivausta ja isoja yhteiskohtauksia. Tiivistys olisi parantanut lopputulosta, Kaksi tuntia riittäisi, kolmas on liikaa siitä huolimatta, että näyttelijöiden ja laulajien taito on ihailtavaa ja tanssiesitykset akrobaattisia. Takanani istui kaksi venäjänkielistä naista, jotka ennen väliaikaa aloittivat pulinan. Heitä ei väliajan jälkeen näkynyt, Putinin kohtelu oli ilmeisesti liikaa.



Slava on kotimainen esitys naapurista, 'Näin naapurissa'-esitys 2000-luvulla... Kuinka ollakaan, näinä päivinä tuli elokuvateattereihin venäläinen elokuva Leviathan. Elokuvan on ohjannut Andrei Zvjagintsev. Teema esitti joitakin vuosia sitten hienon elokuvan Isän paluu samalta ohjaajalta, jonka vuoksi kipitin kiireesti katsomaan tätä uutuutta.

Elokuva sijoittuu Jäämeren rannalle Murmanskin karun jylhiin maisemiin. Kolja on automekaanikko, joka on rakentanut omin käsin mökkinsä, jossa elelee nuoren vaimonsa ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Mökki on väärässä paikassa. Paikallishallinnolla, pormestarilla on paikalle omat suunnitelmansa eikä pitäisi olla ongelma raivata köyhä mies tönöineen pois tieltä. Koljan lapsuudenystävä on kuitenkin menestynyt juristi Moskovassa ja saapuu ystävänsä avuksi. Pormestari on vaarallinen vastustaja, vaikka onkin enimmäkseen vodkan turvottamana joko nousu- tai laskuhumalassa. Koljan ystävä viettää syntymäpäiviään karujen kallioiden ympäröimällä rannalla. Miehet juovat juomalasillisia vodkaa, kuten naisetkin jotka grillaavat lihaa. Sitten ammutaan pulloja ja kun ne on ammuttu, ammutaan entisten päämiesten naamakuvia, Leninistä Brezhneviin. Viimeisin ei ole vielä valikoimassa, ei ole vielä riittävästi 'historiallista perspektiiviä'. Kamppailu mielivaltaa vastaan käy raaemmaksi. Mies on nurkkaan ahdistettu, vaimonkin katse käy komeassa Moskovan juristissa. Vodka ei lopu kyläkaupasta.

Tapa, jolla ortodoksinen kirkko nostetaan kaupungin kerman, mafiatyylisen pormestarin rinnalle, näyttämällä pappi kannustamassa pormestaria voimalliseen vallankäyttöön, saarnaamassa tyhjyyttä kumisevia lauseita totuudesta ja hyvyydestä pormestarille ja tämän liikekumppaneille, turkiksiin puetulle vaimolle tuo mieleen espanjalaisen Luis Bunuelin katolista kirkkoa ruoskivat elokuvat.

Tummansinisessä jäämeressä pyörähtää valaan selkä ja rannalla lepää entisten veneenhylkyjen vieressä meren valkoiseksi huuhtoma valaan ranka. Näkymä on kaunis ja armoton, ihmisen osa lohduton.

Venäläiselokuva Leviathan sai Oscar-ehdokkuuden parhaan ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa.

Sain yliannostuksen nyky-Venäjää. Tämän jälkeen tämänaamuinen vaalitulos Suomessa ei tunnu missään! Tervemenoa hallitukseen persut. Lopultakin saadaan ne pulinat pois ja porukka hallitusvastuuseen.

8 kommenttia:

  1. Tuossa alemmassa kuvassa oleva valaan luuranko on hätkähdyttävä näky. Siinä voi nähdä monemmanlaista vertauskuvaa.

    "Ilkeä hauskuus" taitaa olla muotia. Tai ehkä se on aina muotia?

    VastaaPoista
  2. Ilkeä hauskuus on kai satiirin perusrakennetta, luulisin. Siinä on esim poliittinen kritiikki, pistot ja sivallukset kätkettynä kuin pahanmakuinen lääke karamelliin.

    VastaaPoista
  3. Meillä on Slava ensi perjantaina. Mielenkiinnolla odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on vaikuttava, taitavaa työtä. Itselläni on hieman huono istumakestävyys... siitä tuo pieni kritiikki toisen puoliskon kohdalla.

      Poista
  4. Just niin! Tämä koskee tuota viimeistä lausettasi. Onneksi en ollut kotona katsomassa telkkarista niitä röheitä jytkypuheita,

    Meillä on tarkoitus katsoa Slava syksyllä. Pitää varmaan varata liput äkkiä. Kuvaat hienosti tuon "ilkeän hauskan" ja miten se oli liikaa joillekin.
    Leviathan ja vertaus Bunueliin kuulostavat myös kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  5. Minä vaalivalvoin ja kärsin loppuun asti. Enkä oikeasti ymmärrä. Teuvo Hakkaraisen äänimäärä kasvoi! ja oli siis yli 5000.
    Vähän säälittivätkin ne venäläiset katsojat. Mutta niinhän se on kuten Suna Vuori kirjoitti, meillä tällaista voidaan tehdä, omistakin poliitikoista.

    VastaaPoista
  6. Näin myös Slavan. Uskoni nykyteatteriin palautui. Maaseudun tulevaisuus -näytelmää katsoessani se joutui kovalle koetukselle. Pirkko Saisio ei ole koskaan pettänyt. Aina on ollut laatua.

    Olen samaa mieltä, että tervemenoa persut hallitusvastuuseen. Se taitaa olla ainoa tapa saada antijytky seuraaviin vaaleihin. Pitäisiköhän Hakkaraiselle suorastaan myöntää ministerinpesti? Jospa sen äänestävät sen jälkeen saisivat silmänsä avattautua. Ehkä turha toivo.

    VastaaPoista
  7. Samaa mieltä Saisiosta. Muutama vuosi sitten näin sen KOM-teatterin Odotuksen, jossa hän yhdessä Marja Packalénin kanssa kävi läpi historiaansa. Sekin oli elämys.
    Uskon että Maaseudun tulevaisuus ei olisi minullekaan maistunut. Olen monet kerrat päättänyt että ei enää ikinä teatteriin ja sitten taas napotan siellä. Elokuvat ovat mulle kyllä läheisimpiä. Vierastan teatterin... öö . teatraalisuutta.

    VastaaPoista