Dai Sijie: Balzac ja vaatturintytär

Mozart ajattelee puhemies Maoa aina, päällikkö sanoi.

Mikä vavisuttava vaikutus voikaan olla pienellä kätketyllä laukullisella länsimaisia romaaneja kulttuurivallankumouksen ajan Kiinassa 1970-luvun alussa! Se voi muuttaa paitsi kahden nuorenmiehen myös pienen vuoristokylän elämää monella tapaa. Vuoristokylä sijaitsee lähellä Yong Jingin kaupunkia, Taivaallisen Feeniksvuoren rinteillä. Siihen kylään lähetetään nuoria uudelleenkoulutettavaksi. Kuten Dai Sijie ja hänen paras kaverinsa Luo, lääkäreiden eli parempiosaisten lapsia, joita Maon Kiinassa mielellään kiusattiin.

Dai Sijie on kiinalaissyntyinen kirjailija ja elokuvaohjaaja, joka on asunut Pariisissa vuodesta 1984. Hän on edelleen Kiinan kansalainen. Balzac ja vaatturintytär on hänen omaelämäkerrallinen, useamman kerran palkittu esikoisteoksensa.

Kulttuurivallankumouksen aikana mielivalta rehotti eikä kukaan ollut siltä turvassa. Dai Sijien ja Luon vanhempia rangaistiin ja heidän kouluja käyneet poikansa lähetettiin syrjäiseen vuoristokylään pakkotyöhön hiilikaivoksiin ja pelloille, kivikautisiin olosuhteisiin. Aihe on rankka, mutta romaani on paikoitellen mielettömän hauska. Mieletön on oikea sana, koska onhan se absurdia. Minäkertojalla on tarkka, kätketyt inhimilliset halut ja juonet monenlaisten kulissien takaa erottava katse. Nuorillamiehillä on sen varsinaisen kasvatuksensa jäljiltä kova itseluottamus ja nokkeluus karuissakin olosuhteissa löytää mahdollisuutensa, sekä elää että nauttia vielä hengenkin ravintoa. Luja ystävyys kestää jopa rakkauden, jossa on kolmiodraaman aineksia. Kirsikankukkamainen vaatturintytär mustine silmineen on kylän kaikkien miesten sekä salaisen että avoimen himon kohde.

Kaveruksilla ei ole paljon mitään mukanaan, mutta herätyskello on. Siihen sattuukin kylän päällikkö iskemään silmänsä. Kellotaulussa kukko nokkaisee riisinjyvän joka sekunnilla. Pojat käyttävät päällikön kellorakkautta estottomasti hyväkseen. Kolmannella uudelleenkoulutukseen saapuvalla pojalla on sitten laukku. Laukku täynnä tarinoita, mutta ne ovat kiellettyjä ja koko laukku kätketty. Kirjojen ja niiden tarinoiden varaan, Balzacin Ukko Goriotista Dumas'n Monte Criston Kreiviin rakentuvat poikien pyrkimykset, elossapysymisen toiveet, rakkaudet. Vaikutus laajenee lopulta Taivaallisen Feeniksvuoren muotiinkin. Siinä alkaa näkyä välimerellistä tuulahdusta. Sillä ei mikään poliittinen järjestelmä, eivät minkäänlaiset talouspakotteet voi riistäää naisilta pukeutumisen halua, joka on yhtä vanha kuin maalma, yhtä vanha kuin äitiyden kaipuu, sanoo Dai Sijie. Tarinoiden voima leimahtaa ympäristössä, jossa mitään ei ole saanut kuulla eikä nähdä. Kaupoissa länsimaisen kirjallisuuden hyllyssä on tarjolla Albanian kommunistijohtaja Enver Hoxhan kootut teokset.

Dai Sijie loistaa kertojana, Kiinan jylhä luonto rotkoineen ja kirkkaine lampineen päilyy taustalla, komiikan pyörteet imaisevat mukaansa kaikki kauheudet mustien helmien kaltaisista täistä puhvelin veren nauttimiseen, luja ystävyys ja rakkauden siivittämä optimismi jyräävät näyt kiinalaisen sairaalan käytäviltä, joissa potilaat hoitavat omat ruoanlaittonsa. Tämän helmen löysin minäkin Elegian blogin kautta.

Dai Sijie: Balzac ja vaatturintytär
Balzac et la Petitte Tailleuse chinoise, 2000, suomentanut Annikki Suni
Otava 2001, 205 s