David Duchovny on Salaiset kansiot TV-sarjasta tunnetuksi tullut yhdysvaltalainen näyttelijä. En koskaan katsonut tätä sarjaa. Näyttelijä teki siis uuden aluevaltauksen ryhtymällä kirjailijaksi, kuten näyttelijäkollegansa Gillian Anderson samasta sarjasta.
Elsie on lehmä, Jerry alias Shalom on possu ja Tom on kalkkuna. Eli kyseessä on faabeli, eläinsatu, satiiri. Elsie sattuu laitumeltaan näkemään ikkunasta isäntäperheen jumallaatikosta eli TV:stä kuvaa tuotantoeläinten kohtalosta. Idea ottaa se kohtalo omiin sorkkiin syntyy siinä samalla. Bestis Mallory on vain kiinnostunut naapurissa pärskyvistä sonneista, mutta Elsie lähtee matkaan ja saa erinäisten vaiheiden jälkeen mukaansa myös Jerryn, myöhemmin nimeltään Shalom ja Tomin. Kaikilla on haaveena lokoisat olot unelmien maassa. Elsiellä se on tietenkin Intia, jossa liikenne pysähtyy kun pyhä lehmä seisoo ajotiellä, Shalomilla Israel päinvastaisista motiiveista - sika jätetään inhosta rauhaan "kelaa mikä paratiisi"- ja kalkkunalla se on Turkki = Turkey = turkey = kalkkuna. Tom pakenee marraskuun neljättä, kiitospäivää. Karpalohillo on kiitospäivän kätyri! Hillotettu kuolema!
Duchovny vetää porukkaansa rennolla otteella, läppä lentää otusten kesken ja Elsie & kaverit murjaisevat vitsin poikineen maailmaa havainnoidessaan. Siitä huolimatta että matkassa on runsain mitoin stressaavia vaiheita, jolloin Elsieltäkin saattaa hermostuksesta pudota rieska. Samalla käsitellään tuotantoeläinten kurjuuden lisäksi muita ei niin pieniäkään maailman ongelmia, kuten Israelin ja Palestiinan konfliktia - peace peace!. Aidan pystyttäjät eivät tunnu tajuavan, että itsekin ovat vankilassa, kaksi vankilaa, mietiskelee Elsie viisaasti. Matkalla kaverukset törmäävät vielä kameliin, entiseen savukemalliin. Maailmanrauha on lähellä.
Havaitsin lukeneeni nuortenkirjan. Minulle hieman pitkitetty vitsi. Mutta kieli on paikoitellen oikein nasevaa, semmoista pirtsakkaa teinikieltä eivätkä otukset välttele vaikeitakaan asioita. Napakka suomennos myös. Voisi kolahtaa murrosikäisille. Ja onhan Elsie-lehmä liikkis
Ymmärrän, että myös Malloryn valitsema elämä voi olla arvokas ja pyhä. Hän viettää lyhyen onnen ajan maatilalla lapsensa kanssa ja uhrautuu sitten ihmisten ravinnoksi. Siinä on yksinkertaista, kaunista symmetriaa. Henkilökohtaisesti olen vannoutunut kasvissyöjä, kuten kaikki naudat, mutta en ole niin naiivi, että pyytäisin tiikeriä luopumaan lihansyönnistä ja tyrkyttäisin sille pavunversoja.
David Duchovny: Pyhä lehmä
Holy Cow 2015, suomentanut Ilkka Salmenpohja
Like 2016, 205 s
Totta tämä on nuorten kirja, jossa pitkitetään yhtä vitsiä. Lehmätietämys oli yllättäen täysnolla (hiehoja lypsettiin jne )
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että en huomannut moisia aukkoja lehmätietämyksessä. Mutta siinähän ollaan joka tapauksessa aika irti kaikesta maallisesta muutenkin.
VastaaPoistaKameli, entinen savukemalli :D :D Tätä voisi kokeilla ihan vain huvin vuoksi, jos sattuu tulemaan eteen vaikkapa kirjastossa. Joskus pitkitetyn vitsin lukeminen rentouttaa. Riippuu tietenkin vitsistä, mutta eihän sitä voi tietää, ellei kokeile. :)
VastaaPoistaJoo kyllä näyttelijä ihan hauskasti kirjoittaa, monilahjakas tyyppi - tosin en ole tuota näyttelijäroolia seurannut. Ja kuten pitkitetyissä vitseissä käy, alku on oikein hauska mutta ihan loppuun asti ei meinaa paukut riittää. Mukavana välipalana voi sopia jotain raskaampaa lukuateriaa sulatellessa.
VastaaPoista