Knausgård,
Karl Ove: Taisteluni. Toinen kirja. Luettu 02/2013
Norjan
tämän hetken puhutuimman kirjailijan toinen oman elämän julkinen
raportointi keskittyy kirjailijan avioliittoon ja perhe-elämään.
Hän tapaa vaimonsa Lindan jossain norjalaisessa kurssikeskuksessa.
Vaimo ilmeisesti elää maanis-depressiivisen sairautensa maanisempaa
vaihetta eikä heistä vielä ensi tututustumisella tulee paria. Sitä
paitsi Karl Ove on siinä vaiheessa naimisissa ensimmäisen vaimonsa
kanssa. Myöhemmin he tapaavat uudelleen. He avioituvat ja muuttavat
ensin Tukholmaan, myöhemmin Malmöhön. He saavat kolme lasta.
Kirjailijan tunnelmista päällimmmäisenä jää mieleen jatkuva ahdistus, joka enimmäkseen liittyy perhe-elämän liialliseen työmäärään. Mies näyttää todella kantavan arjesta ylivoimaisen hoitovastuun, sen verran hyvin hän tukee vaimoaan jota sairaus väsyttää vielä lisää. Näin ollen hänelle itselleen jää riittämättömästi aikaa kirjoittamiseen, vain silloin hän varsinaisesti tuntee elävänsä. Suhde Ruotsiin ja ruotsalaisiin näyttää samalta kuin suomalaisilla, ennenkin on löydetty tässä yhteistä norjalaisten kanssa. Se hyviin tapoihin verhottu välinpitämättömyys.
Tämä laajamittainen ja yksityiskohtainen oman elämän, tapahtumien, ystäväpiirin, rakkaussuhteen ja lasten kuvaus on kummallisen kiehtova ja luettava. Keskellä arjen puuhien, syvälliset ajatukset puhkeavat esiin kukkien lailla, ja lukija saa taukoamatta nautiskella sivistyneen kirjailijan kauniisti muotoilemia pohdiskeluja. Silti ensimmäinen osa lapsuuden ja murroselämän kuvauksineen oli ehkä vieläkin kiinnostavampi. Siihen sisältyy dramaattisempia vaiheita kun taas lapsiperheen elämä on rajoittuneempaa ja kirjakin ajanjaksoltaan lyhyempi, vaikka siinä onkin runsaasti arjesta irtoavia ajatuskulkuja.
Kirjailijan tunnelmista päällimmmäisenä jää mieleen jatkuva ahdistus, joka enimmäkseen liittyy perhe-elämän liialliseen työmäärään. Mies näyttää todella kantavan arjesta ylivoimaisen hoitovastuun, sen verran hyvin hän tukee vaimoaan jota sairaus väsyttää vielä lisää. Näin ollen hänelle itselleen jää riittämättömästi aikaa kirjoittamiseen, vain silloin hän varsinaisesti tuntee elävänsä. Suhde Ruotsiin ja ruotsalaisiin näyttää samalta kuin suomalaisilla, ennenkin on löydetty tässä yhteistä norjalaisten kanssa. Se hyviin tapoihin verhottu välinpitämättömyys.
Tämä laajamittainen ja yksityiskohtainen oman elämän, tapahtumien, ystäväpiirin, rakkaussuhteen ja lasten kuvaus on kummallisen kiehtova ja luettava. Keskellä arjen puuhien, syvälliset ajatukset puhkeavat esiin kukkien lailla, ja lukija saa taukoamatta nautiskella sivistyneen kirjailijan kauniisti muotoilemia pohdiskeluja. Silti ensimmäinen osa lapsuuden ja murroselämän kuvauksineen oli ehkä vieläkin kiinnostavampi. Siihen sisältyy dramaattisempia vaiheita kun taas lapsiperheen elämä on rajoittuneempaa ja kirjakin ajanjaksoltaan lyhyempi, vaikka siinä onkin runsaasti arjesta irtoavia ajatuskulkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti