Millet, Catherine: Catherine M:n seksuaalielämä
Jätetty kesken 5/2009

Ranskalaisen taidetoimittajan omaelämäkerrallinen listaus seksikontakteista satojen miesten kanssa, erilaisissa viikonloppuorgioissa tai missä vain. Kylmää ja tunteetonta, rakkaudesta etäännytettyä, väsyttävää ja puuduttavaa - joten en jaksanut loppuun. Onko kirjoittaja todellinen puritaani, vai masokisti, vai molempia? Mutta kun ei sekään jaksa kiinnostaa, sen verran 'ranskalainen' kirja oli, eli intohimoton ja välinpitämätön.

Anna Rotkirch oli kirjoittanut aiheesta Naistutkimusjulkaisussa jonka bongasin netistä: 
 

Hän jatkaa siten sitä käänteistä Maria-palvontaa jolla on vuosisatoja pitkä perinne ranskalaisessa kirjallisuudessa ja jossa pyhitetään auko(i)ksi muuttunutta naista. Millet kuitenkin kirjoittaa ilman Aubryn (tai Bataillen tai de Saden) kaunokirjallista ja filosofista tasoa. Amerikkalaisten lukijoiden kommentit amazon.comin sivuilla keskittyvätkin paljolti siihen, onko teos surkeasti kirjoitettu tai vain surkeasti käännetty. Ja Judith Thurman (2002) huomauttaa tyrmäävässä arvostelussaan, että “harvat naiset näyttäisivät oppineen vähemmän nautinnon maantieteestä sitä kartoittaessaan, tai saaneet niin vähän vastinetta sen kaivosoikeuksista” kuin Catherine M. Siitäkö meille malliksi? -- Catherine M sen sijaan uusintaa sellaista ruumiin ja psyyken kahtiajakoa, joka on hyvin lähellä perinteistä porvarillista ‘sulje silmäsi ja ajattele kuningatarta’ ohjetta (Diski 2002).