Rimminen,
Mikko: Nenäpäivä
Luettu 01/2011
Luettu 01/2011
Vuoden
2010 Finlandia-palkinto. Rimmisellä on tuo omintakeinen
'tajunnanvirta'-tyyli, jossa ihmisen pienetkin arkitoimet kuvataan
samanaikaisten mielenliikkeiden mukana niin seikkaperäisesti, että
k.o. ihminen eli Irma tulee hyvin lähelle ja tutuksi. Irma on
täti-ihminen joka sotkeutuu tragikoomisesti muiden ihmisten elämään
kun haluaa vanhenevaan elämäänsä lisää ihmisiä. Niinpä hän
keksii tehdä lähiöissä, Keravalla m.m., haastattelututkimusta. Ja
sen seurauksena sitten ystävystyy kaiken näköisten tavallisten
ihmisten ja perheiden kanssa. Paljastuu lopulta, mutta kirjailijalla
on optimistinen ja lempeä katse. Kaikki ymmärtävät ja
lähiöissäkin on kauneutta ja ystävyyttä. Niin varmaan onkin,
mutta se on liiallista. Siinä on jo jotain sosialistista realismia,
että köyhät ja juopot kuvataan niin hienoina. Ja se kieli alkaa
kohdittain maistua maneerilta ja hohhohh.
-Rimmisen
kieli on ainutlaatuisen pursuavaa. Hän poksauttelee päähenkilönsä
mieleen uusiosanoja ja ajatuksia sademetsää siivoavista
pikkulinnuista eli töpöliputtajista moottoritien nopeuksilla.
Joenniemen mukaan Nenäpäivän huumori haastaa perusnegatiivisuuden
ja kääntää mustan valoisaksi.
Näin
sanoo Finlandia-palkinnosta päättänyt kulttuuritoimittaja Minna
Joenniemi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti