(A Visit from the Goon Squad)
Luettu 04/2013
Newyorkilaisen kirjailijan romaani, joka Best seller -hyllystä osui käsini, voittanut palkintoja. Niin levoton, ajasta, ja paikasta toiseen hyppivä, että on oikein pätevä 'aikalaiskuvaus' tai aikansa kuva.
Suuri joukko ihmisiä häslää toisiaan kohdaten 1970-luvulta aina futuristiseen kuvitelmaan vuodelta 2020. Yksi luvuista on power point -muodossa. Kirjailijalla on niin ehtymätön mielikuvitus, että leuka loksahtaa lukiessa. Teksti on täynnä hienoja , runollisiakin kiteytyksiaä. Esim:
Pöydän takana oli pelkkää näköalaa - kaupunki levittäytyi edessämme kuin katukauppiaan kangas, jonka päällä halvat kello ja vyöt hohtavat. Sellainen New York oli, loistokkuudestaan huolimatta se tuntui olevan kaikkien saavutettavissa, minä mukana lukien.'
Ja tämmöisiä luonnehdintoja tyypeistä: 'Lulun itseluottamus tuntui paljon äärimmäisemmältä kuin vain onnellisen lapsuuden perinnöltä. Se oli koteloitua itseluottamusta, ikään kuin Lulu olisi ollut valepukuinen kuningatar, joka halusi kulkea tuntemattomana ihmisten keskellä.'
Silti, en tiedä miksi olo jäi kuitenkin vähän tyhjäksi. Että mitä tällä kaikella nyt sitten halutaan sanoa? Vai pitääkö sitä sanomaa sitten olla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti