Kilpi,
Eeva: Rajattomuuden aika/Kertomus lapsuudestani
Luettu 12/2011
Luettu 12/2011
Eeva
Kilpi on Karjalan evakko. Hänen kuvauksensa
lapsuuden kodista Karjalassa ja perheen moninaisista suhteista ja
ristiriidoista on elävää historiaa. Henkilökohtaisten
kokemusten kautta tapahtumat tulevat ihmisen kokoisiksi ja ymmärrettäviksi. Koulun historian kirjoista
vuosikymmeniä sitten luetut sodan vaiheet näyttäytyvät ihan
toisenlaisina. Ja tietenkin ennen kaikkea kotiseudun ikävä kuuluu näissä muistoissa, kun
kotina on ollut iso ja viehättävä oma talo luonnonkauniissa
Karjalassa. Eeva Kilpi on yli 80-vuotias ja siksi monissa
pohdinnoissa on ihmettelyä myös omista reaktioista ja toimista,
inhimillistä jälkiviisautta.
Pertti
Lassila Hesarissa:
Kilven
lapsuuden maailma oli Hiitolassa Karjalassa, joka sodan
jälkeen jäi Neuvostoliitolle. Pitäjä kylineen ja asukkaineen,
maisemineen ja taloineen kasvaa silmien eteen, ja melkein aina on
kesä. Kilpi palasi katsomaan kotiseutuaan vasta 1990, kun
Neuvostoliitto oli henkitoreissaan.
Karjalan
menettäminen on hänelle niin kuin niin monelle hänen
kohtalotoverilleen kohtuuton vääryys.
Perheen
isä oli puukauppias ja liikemies, äiti ponnisteli porvarillisen
rouvasroolin ja uskonnollisen kilvoittelun ristiriidassa.
Kertomuksessa esiintyy tietysti koko joukko perheenjäseniä ja
sukulaisia, kuten pikkusisko, äidin vanhemmat ja veljet, tädit ja
sedät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti